MOLLY JA HENRY/Kjell Westö

En ole sotaromaanien ystävä mutta kun sellaisen kirjoittaa Kjell Westö, onhan se luettava. Tai siis kuunneltava. Tässä tarinassa kuuntelemista kannatteli kaksi lukijaa, Mollyn osuuksissa Heljä Heikkinen ja Henryn Paavo Kerosuo, molemmat erinomaisia lukijoita,

Kertomus alkaa talvisodasta. Molly on matkalla teatteriseurueen kanssa Ruotsiin ja Henry on rintamalla toimittajan ominaisuudessa. Jo Mollyn kokema, sodanaikainen, junamatka saa lukijan ihon kananlihalle ja väkisinkin tulee toivoneeksi, ettei meidän nykyjohdon toivoma sota koskaan ikinä toteutuisi eikä kukaan joutuisi kokemaa tuota hirvittävää aikaa. 

Sillä aikaa kun Molly näyttelee Ruotsissa, Henry on rintamalla. Henry kokee toimituksen kanssa vaikeuksia, sillä artikkelien tulisi olla positiivisia eikä sodan julmuuksista tulisi lainkaan kertoa. Paitsi tietysti "ryssien" hakkaamisesta olisi hyvä tietää. Sotilaat kärsivät vilua ja nälkää, taistelevat ja kuolevat mutta mikä tapahtuu rintamalla, jääköön rintamalle. 

Mutta onneksi koittaa rauhan aika ja vaikka ihmiset rakentavat elämäänsä puutteen oloissa, eivät kaikki usko rauhan olevan pysyvää. Eikä olekaan, sota jatkuu. Sitä kutsutaan nimellä "kesäsota", nykyään tunnetaan jatkosotana. 

Romaani on hyvin inhimillinen ja siinä kuvataan hienosti Mollyn ja Henryn kautta sitä kaaosta, jonka sota saa aikaiseksi ihmisten mielissä ja heidän jokapäiväisessä elämässään. Ihmisten täytyy jatkaa elämäänsä, työtään, ihmissuhteitaan, toimeentuloaan sodasta huolimatta. Vaikka sota muuttaakin kaiken.

Kjell Westö on mestarillinen tarinan kertoja ja niin tämäkin romaani avaa hyvin silmiä tuolla kauhealle ajanjaksolle, jonka ei toivoisi koskaan toistuvan mutta jota kohti nyt kaikin voimin Suomessa osa poliitikoista pyrkii. Herää vain kysymys, miksi.

Otavan äänikirja, Kääntäjä Laura Beck, Alkuperäinen nimi Skymnin 41 - Roman från en krigstid