Kirjoja napit korvissa

Siitä jännä romaani, että kertojien vaihtuessa on miltei mahdotonta päättää, kenen puolella seisot. Ensin lippu liehuu ensimmäisen avautujan, eli Bean puolella ja lukija/kuuntelija alkaa lähes vihata Niklasta, Bean kurjaa aviomiestä mutta kun kertoja vaihtuu Niklakseksi, alkaa epäillä omia tunteitaan eikä Beakaan vaikuta enää pelkältä uhrilta. Ja niin edelleen. Moa Herngren on ollut kirjoittamassa Neflixissä pyörinyttä Bonusperhe-sarjaa, joten senkin perusteella voi kuvitella hänen jotain tietävän ihmisten välisistä suhteista. Bonusperhehän kertoo uusperheen arjesta, siitä kaikesta, mitä uusperhe tuo tullessaan, existä, isovanhemmista, lasten asumisjärjestelyistä ja kaikesta, ihan kaikesta. Hyvä sarja. Sarjasta tehty elokuva ei oikein kolahtanut mutta sellaistahan se on. Ei tarttis aina tehdä elokuvia hyvistä sarjoista. Ei ne ole juuri milloinkaan kovin hyviä. Mutta Moa Herngren on syntynyt vuonna 1969 ja on hyvä kirjoittaja ja kirjailija. Ruotsalaista avioeroa onkin myyty Ruotsissa jo

  Melissa Da Costa on Ranskan maaseudulla kasvanut tyttö, joka haaveili kirjailijan urasta ja joka kirjan kirjoittikin eikä minkä tahansa kirjan vaan Kaikki taivaan sini-nimisen järkäleen - omakustanteena. Luojalle kiitos, että kustantaja löysi tämän ihanan romaanin omakustanteiden sivustolta ja nyt sitä on myyty jo yli puoli miljoonaa kappaletta ja käännetty ties kuinka monelle kielelle, myös siis suomeksi Saana Rusin kääntämänä. Päähenkilö Emilellä diagnosoidaan varhaisiän Alzheimer ja hän saa kaksi vuotta elinaikaa. Emile on nuori, alle kolmikymppinen, eikä halua viettää loppuelämäänsä sairaalassa vaan hankkii matkailuauton, etsii netin kautta matkaseuraa ja löytääkin Joannen, hiljaisen ja pidättyväisen naisen, joka ymmärtää Emilen vaatimuksen saada pysyä kaukana sairaaloista ja halun kuolla kauniissa maisemissa, luonnon keskellä. Matka alkaa ja sen edetessä saamme tietää Emilen elämästä, hänen tärkeimmistä ihmisistään, rakkauksistaan ja ystävyydestä. Pikkuhiljaa avautuu myös Joanne