OLIVE, TAAS/Elizabeth Strout
Elizabeth Strout mainitsi jossain lukemassani haastattelussa, että Olive Kitterigde suorastaan vaati päästä jälleen kirjoitettavaksi. Ja meille lukijoillehan se sopi, oli mitä iloisin yllätys, että pääsimme seuraamaan Oliven vanhuuden päiviä. Miten Olive ottaa iän tuomat haasteet vastaan, ottaako kiukkuisesti vai seesteisen rauhallisesti? Suorasukainen Olive ei olisi Olive, ellei hän saisi raivonpuuskia silloin tällöin mutta kyllä häneltä toisaalta löytyy ymmärrystäkin vanhuuden haasteiden edessä. Aviomies Henry on kuollut mutta Olive löytää suhteellisen mutkattomasti kumppanin Jackista, jopa niin, että naimisiinmenokin käy kuin luonnostaan. Kaksi yksinäistä löytävät toisensa vanhuutensa turvaksi ja ehkä suhteessa voi puhua jopa rakkaudesta. Strout kuvaa jälleen suorasukaiseen tapaansa kummankin puolison laidasta laitaan kulkevia tunteita vihasta rakkauteen ja kaikkea siltä väliltä, molemminpuolista kunnioitusta kuitenkaan unohtamatta. Oliven suhde poikaansa ja tämän vaimoon on mutkika