RUSALKA: KUISKAAJAN MUOTOKUVA/ Marissa Mehr
Rusalka on jonkinlainen vedenneito slaavilaisessa tarustossa ja tsekkiläisen Antonin Dvorakin säveltämän oopperan libretto on lainattu rusalkoista kertovista kansantaruista ja on nimeltään juurikin Rusalka. Näiden vedenneitojen tarinaan kuuluu kuolema joka on jättänyt nuoret naiset jonkinlaiseen välitilaan, ei kuolleiksi mutta ei oikein eläviksikään. Rusalkoja on ymmärtääkseni monenlaisia, jotkut pelottavia, pahoja, toiset eivät. Tässäpä pienen pieni pohjustus rusalkoihin, joista helsinkiläisen Marissa Mehrin romaani on saanut nimensä. Mehr on hieman yli kolmikymppinen kirjailija ja wikipedian mukaan myös kriitikko. Käsittääkseni Rusalka on hänen toinen romaaninsa. Romaanissa seurataan kahden henkilön, säveltäjä-kapellimestari Gerard Montin ja kuiskaajana oopperassa toimineen Annan tarinaa. He ovat olleet rakastavaisia jollain omituisella tavalla ja Annan häivyttyä kuvioista, ei Gerardin sävellystyöstä oikein meinaa tulla mitään. Kymmenen vuoden jälkeen hän saa Annalta kutsun tämän hau