SÄVELSINKÖ/Minna Lindgren


Iina Suvirimpi saa loistoidean väitöskirjaansa varten. Hän alkaa tutkia ikivanhaa säveltäjäneron Paavo Keistiön tuotantoa ja luonnollisesti joutuu myös haastattelemaan tuota vanhaa, leskiytynyttä ja ehkä hieman narsistista mestaria, joka ei edes pidä omasta musiikistaan mikäli sen tunnistaa ja juuttuu tarinoimaan tuntikausiksi jostain aivan muusta. 

Vaikka ei musiikista mitään ymmärtäisi, romaani on hauska ja toisaalta traaginenkin kertomus humanististen tieteiden laitoksen alasajosta, opiskelijoiden jättämisestä oman onnensa nojaan, väitöskirjan tekemisen vaikeudesta, toisaalta sen tekijän ammattitaitoisuudesta - ja kirjailijan - luetellessaan musiikillisia koukeroita tottumattomille korville, ei voi kuin kunnioittaa moista tietämystä, on se sitten ihan oikeaa vai keksitty. Ei voi tavis tietää.

Yksi romaanin teemoista on Lindgrenin huoli vanhusten hoidosta. Keistiökin asuu yksinään, hoitaja, tuo outo nainen Iinan näkökulmasta, käy päivittäin mutta muuten Keistiö puuhastelee kotonaan miten kykenee. Jokin mättää pahasti vanhustyössä.

Ihmisten väliset suhteet, ennakkoluulot, vääränlaiset odotukset ja lopulta ymmärrys ja lähentyminen, toisen ihmisen hyväksyminen sellaisena kun tämä on, on romaanin mielenkiintoinen aihe ja sopii pohdittavaksi itse kullekin.

Romaani on hauska Minne Lindgrenin tapaan, henkilöt uskottavia kukin omalla tavallaan. Iinan lähipiiri, ystävätär, jolla pyyhkii aina hieman paremmin, seminaariryhmä omine omituisuuksineen, äiti, joka ei ymmärrä Iinan elämänvalintoja, säveltäjä ja hoitaja, kaikki sydämeen käypiä tyyppejä yliopiston lehtoria unohtamatta, jolta ei paljon tukea Iinan työlle heru.

Lukijana itselleni uusi tuttavuus Vilma Kinnunen, joka tuntui miellyttävältä. 

Storytellin äänikirja, Julkaisija Teos

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Amanda Vaaran kirjasarja

Pientä fiksausta vailla, Yösähköä, Heti vapaa, Sopivassa suhteessa, Ruusuja ja risuja Kuuntelinpa putkeen kaikki nämä viisi romaania. Ihan vaan kun voin. Olivat niin kepeitä, kivoja, välillä turhankin klisheisiä ja jos lukija olisi ollut joku muu kuin Mervi Takatalo, jonka painotukset ovat aina täysin päin honkia, olisivat nämä olleet myös jokseenkin humoristisiakin. Kuuntelin nämä kaikki oikeastaan vain iltaisin nukkumaan mennessä, koska tarina oli miellyttävä ja sen maailmassa oli mukava käydä unten maille. Lukijasta huolimatta. Sen verran täytyy sanoa, että olen kuunnellut myös aika ison kirjasarjan alkaen Berliinin poppeleista Takatalo lukijana ja olen siis melko rutinoitunut kuuntelijana mutta voin ymmärtää kyllä, jos kuuntelunautinnosta ei tule mitään tämän lukijan kanssa vähemmän sitä harrastaneille. Wikipedian mukaan Amanda Vaara on kirjailija, toimittaja ja kirjoittajakouluttaja Niina Hakalahden sivupersoona. Miksi joku kirjoittaa jollain muulla kuin omalla nimellään, on aina
Lue lisää

MOLLY JA HENRY/Kjell Westö

Kuva
En ole sotaromaanien ystävä mutta   kun sellaisen kirjoittaa Kjell Westö, onhan se luettava. Tai siis kuunneltava. Tässä tarinassa kuuntelemista kannatteli kaksi lukijaa, Mollyn osuuksissa Heljä Heikkinen ja Henryn Paavo Kerosuo, molemmat erinomaisia lukijoita, Kertomus alkaa talvisodasta. Molly on matkalla teatteriseurueen kanssa Ruotsiin ja Henry on rintamalla toimittajan ominaisuudessa. Jo Mollyn kokema, sodanaikainen, junamatka saa lukijan ihon kananlihalle ja väkisinkin tulee toivoneeksi, ettei meidän nykyjohdon toivoma sota koskaan ikinä toteutuisi eikä kukaan joutuisi kokemaa tuota hirvittävää aikaa.  Sillä aikaa kun Molly näyttelee Ruotsissa, Henry on rintamalla. Henry kokee toimituksen kanssa vaikeuksia, sillä artikkelien tulisi olla positiivisia eikä sodan julmuuksista tulisi lainkaan kertoa. Paitsi tietysti "ryssien" hakkaamisesta olisi hyvä tietää. Sotilaat kärsivät vilua ja nälkää, taistelevat ja kuolevat mutta mikä tapahtuu rintamalla, jääköön rintamalle.  Mutta
Lue lisää

VETTÄ KUKILLE/ Valerie Perrin

Kuva
Vaikka olen maaliskuun jälkeen kuunnellut 14 äänikirjaa, ei oikeastaan yksikään ole innostanut kirjoittamaan blogia kuin vasta löytäessäni tämän: Vettä kukille. Romaani teki vaikutuksen, sai sydämen laulamaan ja hippusen toivoa tulevaisuuteen tänä pelottavana aikana kun ei voi tietää, päätyykö tämä maa proxysotaan vai ei.  Violet on syntynyt onnettomien tähtien alla, asunut ikänsä sijaiskodeissa eikä lapsuudessa ollut hurraamista. Nuorena aikuisena hän tapaa Philipin, rakastuu ja menee naimisiin tämän kanssa. Philip osottautuu äitinsä pilalle lellimäksi, laiskaksi hyväksikäyttäjäksi ja Violetin rakkaus hiipuu sitä mukaan kun tasoristeyksen, josssa kummatkin ovat töissä, vastuu siirtyy yksin hänen hoidettavakseen.  Juonta tämän kummemmin paljastamatta, sattuu hieveä tragedia, jota selvitellään pitkään ja Violetkin saa miehensä kanssa uuden työpaikan, jota hän niinikään hoitaa yksin. Mies muutenkin häviää taivaan tuuliin eli lähtee eikä enää palaa.  Romaani on niin ihana ettei toivoisi s
Lue lisää