SÄVELSINKÖ/Minna Lindgren


Iina Suvirimpi saa loistoidean väitöskirjaansa varten. Hän alkaa tutkia ikivanhaa säveltäjäneron Paavo Keistiön tuotantoa ja luonnollisesti joutuu myös haastattelemaan tuota vanhaa, leskiytynyttä ja ehkä hieman narsistista mestaria, joka ei edes pidä omasta musiikistaan mikäli sen tunnistaa ja juuttuu tarinoimaan tuntikausiksi jostain aivan muusta. 

Vaikka ei musiikista mitään ymmärtäisi, romaani on hauska ja toisaalta traaginenkin kertomus humanististen tieteiden laitoksen alasajosta, opiskelijoiden jättämisestä oman onnensa nojaan, väitöskirjan tekemisen vaikeudesta, toisaalta sen tekijän ammattitaitoisuudesta - ja kirjailijan - luetellessaan musiikillisia koukeroita tottumattomille korville, ei voi kuin kunnioittaa moista tietämystä, on se sitten ihan oikeaa vai keksitty. Ei voi tavis tietää.

Yksi romaanin teemoista on Lindgrenin huoli vanhusten hoidosta. Keistiökin asuu yksinään, hoitaja, tuo outo nainen Iinan näkökulmasta, käy päivittäin mutta muuten Keistiö puuhastelee kotonaan miten kykenee. Jokin mättää pahasti vanhustyössä.

Ihmisten väliset suhteet, ennakkoluulot, vääränlaiset odotukset ja lopulta ymmärrys ja lähentyminen, toisen ihmisen hyväksyminen sellaisena kun tämä on, on romaanin mielenkiintoinen aihe ja sopii pohdittavaksi itse kullekin.

Romaani on hauska Minne Lindgrenin tapaan, henkilöt uskottavia kukin omalla tavallaan. Iinan lähipiiri, ystävätär, jolla pyyhkii aina hieman paremmin, seminaariryhmä omine omituisuuksineen, äiti, joka ei ymmärrä Iinan elämänvalintoja, säveltäjä ja hoitaja, kaikki sydämeen käypiä tyyppejä yliopiston lehtoria unohtamatta, jolta ei paljon tukea Iinan työlle heru.

Lukijana itselleni uusi tuttavuus Vilma Kinnunen, joka tuntui miellyttävältä. 

Storytellin äänikirja, Julkaisija Teos

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MOLLY JA HENRY/Kjell Westö

Amanda Vaaran kirjasarja

VETTÄ KUKILLE/ Valerie Perrin