ÄIDIT/Brit Bennet



Kun romaanin nimenä on Äidit, voisi kuvitella sen kertovan äideistä. Ja tavallaan tämä Brit Bennetin esikoisromaani kertoo. Varsinkin poissaolevista äideistä.

Romaani kertoo kolmen nuoren tarinan. Älykkään mutta villin Nadian, jonka äiti on tehnyt mitään selittämättä itsemurhan ja joka elää Nadian mielessä, muistoissa, valinnoissa. Nadian suru on suunnaton mutta lohtua tuo kesätyö Upper Roadin kirkossa, ystävystyminen siellä Aubreyn kanssa ja seurustelu Luken kanssa. Aubrey on hiljaisempi ja tytöt tasapainottavat toisiaan ja ystävyydestä muodostuu syvä. Aubreyn äiti on poissa tytön elämästä ja tämä asuu siskonsa luona, traumatisoituneena. Luke, kirkon pastorin poika alkaa seurustelusuhteen Nadian kanssa, joka päättyy Nadian aborttiin ja lähtöön opiskelemaan muualle. Asiat muuttuvat Nadian ollessa opiskelemassa, Abreysta ja Lukesta tulee pari ja Nadian palatessa Oceansideen, asiat saavat jälleen uuden käänteen. 

Romaanissa käsitellään kipeitä asioita. Itsemurhaa ja varsinkin äidin tekemää, äidittömäksi jäämistä, lapsen hylkäämistä, aborttia niin sen tehdyn naisen kuin myös isän näkökulmasta. Se käsittelee myös lapsettomuutta, äidiksi haluamista ja lapsettomuudesta koituvaa epätoivoa. 

Meille suomalaisille Brit Bennetin tuotannosta on tuttu Mikä meidät erottaa-kirja, josta olen kirjoittanutkin aiemmin ja josta kovasti pidin. Ainoa huomioni negatiiviseen suuntaan oli dialogin mä ja sä-muodot kuvaamaan ilmeisesti, niin mitä? Ja sama jatkuu myös tässä romaanissa. Taitava kirjailija on tämä Bennet ja jäämme innolla odottamaan seuraavia teoksia.

Julkaisija: Tammi, Storytellin äänikirja, Kääntäjä: Maria Lyytinen, alkuperäinen nimi The Mothers, Lukija Krista Putkonen-Örn



 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Amanda Vaaran kirjasarja

Pientä fiksausta vailla, Yösähköä, Heti vapaa, Sopivassa suhteessa, Ruusuja ja risuja Kuuntelinpa putkeen kaikki nämä viisi romaania. Ihan vaan kun voin. Olivat niin kepeitä, kivoja, välillä turhankin klisheisiä ja jos lukija olisi ollut joku muu kuin Mervi Takatalo, jonka painotukset ovat aina täysin päin honkia, olisivat nämä olleet myös jokseenkin humoristisiakin. Kuuntelin nämä kaikki oikeastaan vain iltaisin nukkumaan mennessä, koska tarina oli miellyttävä ja sen maailmassa oli mukava käydä unten maille. Lukijasta huolimatta. Sen verran täytyy sanoa, että olen kuunnellut myös aika ison kirjasarjan alkaen Berliinin poppeleista Takatalo lukijana ja olen siis melko rutinoitunut kuuntelijana mutta voin ymmärtää kyllä, jos kuuntelunautinnosta ei tule mitään tämän lukijan kanssa vähemmän sitä harrastaneille. Wikipedian mukaan Amanda Vaara on kirjailija, toimittaja ja kirjoittajakouluttaja Niina Hakalahden sivupersoona. Miksi joku kirjoittaa jollain muulla kuin omalla nimellään, on aina
Lue lisää

VETTÄ KUKILLE/ Valerie Perrin

Kuva
Vaikka olen maaliskuun jälkeen kuunnellut 14 äänikirjaa, ei oikeastaan yksikään ole innostanut kirjoittamaan blogia kuin vasta löytäessäni tämän: Vettä kukille. Romaani teki vaikutuksen, sai sydämen laulamaan ja hippusen toivoa tulevaisuuteen tänä pelottavana aikana kun ei voi tietää, päätyykö tämä maa proxysotaan vai ei.  Violet on syntynyt onnettomien tähtien alla, asunut ikänsä sijaiskodeissa eikä lapsuudessa ollut hurraamista. Nuorena aikuisena hän tapaa Philipin, rakastuu ja menee naimisiin tämän kanssa. Philip osottautuu äitinsä pilalle lellimäksi, laiskaksi hyväksikäyttäjäksi ja Violetin rakkaus hiipuu sitä mukaan kun tasoristeyksen, josssa kummatkin ovat töissä, vastuu siirtyy yksin hänen hoidettavakseen.  Juonta tämän kummemmin paljastamatta, sattuu hieveä tragedia, jota selvitellään pitkään ja Violetkin saa miehensä kanssa uuden työpaikan, jota hän niinikään hoitaa yksin. Mies muutenkin häviää taivaan tuuliin eli lähtee eikä enää palaa.  Romaani on niin ihana ettei toivoisi s
Lue lisää

MOLLY JA HENRY/Kjell Westö

Kuva
En ole sotaromaanien ystävä mutta   kun sellaisen kirjoittaa Kjell Westö, onhan se luettava. Tai siis kuunneltava. Tässä tarinassa kuuntelemista kannatteli kaksi lukijaa, Mollyn osuuksissa Heljä Heikkinen ja Henryn Paavo Kerosuo, molemmat erinomaisia lukijoita, Kertomus alkaa talvisodasta. Molly on matkalla teatteriseurueen kanssa Ruotsiin ja Henry on rintamalla toimittajan ominaisuudessa. Jo Mollyn kokema, sodanaikainen, junamatka saa lukijan ihon kananlihalle ja väkisinkin tulee toivoneeksi, ettei meidän nykyjohdon toivoma sota koskaan ikinä toteutuisi eikä kukaan joutuisi kokemaa tuota hirvittävää aikaa.  Sillä aikaa kun Molly näyttelee Ruotsissa, Henry on rintamalla. Henry kokee toimituksen kanssa vaikeuksia, sillä artikkelien tulisi olla positiivisia eikä sodan julmuuksista tulisi lainkaan kertoa. Paitsi tietysti "ryssien" hakkaamisesta olisi hyvä tietää. Sotilaat kärsivät vilua ja nälkää, taistelevat ja kuolevat mutta mikä tapahtuu rintamalla, jääköön rintamalle.  Mutta
Lue lisää