PALMIKKO/ANNE TAYLOR

Aika lentää ja viimeisestä bloggauksestakin on yllättäen jo yli kuukausi. Kirjoja kuitenkin on kuunneltu, tammikuussakin yhdeksän, joista parhaimpina pidin herkkää siskotarinaa Kristin Hannahin Sisarten kesken, Veera Niemisen hulvattoman hauskaa Kottikärrykarusellia, Anna Soudakovan Pietariin ja Turkuun sijoittuvaa Varjele varjoani-romaania ja tätä, Anne Taylorin Palmikkoa. 

Samalla kun hieman uudistan blogiani ottamalla kuvia käyttöön, aloitan tämän vuoden Anne Taylorin Palmikolla. 

Anne Taylor on ehkä paras perhesuhdekirjailija tai ainakin hän jaksaa romaanista toiseen kirjoittaa noista suhteista ja vaikka teema on sama, osaa hän aina kirjoittaa raikkaasti, mielenkiintoisesti ja sydämeen käyvästi. En ole vielä kyllästynyt Taylorin ihmissuhdedraamoihin ja aina odotan innolla seuraavaa romaania. Anne Taylorin romaanit eivät jätä kylmäksi, ei tälläkään kertaa.

Palmikko kertoo Garretin perheestä aina viisikymmentä luvun lpulta nykypäiviin. Perheen lapset ovat pieniä kirjan alussa perheloman merkeissä. Saamme jo tuntumaa, millaista porukkaa perhe pitää sisällään ja millaisia ristiriitoja on odotettavissa. Ja ilmestyyhän niitä. Äiti Mercy on taidemaalari henkeen ja vereen eikä häntä vähempää voisi kiinnostaa taloudenpito, tyttäret Lily ja Alice ovat kuin yö ja päivä ja pikkuveli David yrittää jo lapsena elellä omaa elämäänsä. Isä Robyn sitävastoin on hyvin perhekeskeinen ja on jo avioituessaan solminut Mercyn kanssa sopimuksen, ettei tämä koskaan hae avioeroa. 

Niin sitä sitten eleltään vuodesta toiseen ja asiat kehittyvät kunkin kohdalla omaan malliinsa. Mukaan tulee vävyjä, lapsia, lastenlapsia, miniäkin. Dynamiikat muuttuvat ajan virrassa. Perheen jäsenet ovat kullekin tärkeitä jossain takaraivossa ja toisaalta eivät ole. Jokainen tajuaa haluavansa tehdä perheestä riippumattomia päätöksiä ja vaikka osa on hyvinkin huonoja, he mieluummin kantavat vastuunsa itse, eivätkä ota neuvoja muilta perheenjäseniltä. Eli sellaistahan se meillä kaikilla on. Perhe on pahin ja paras. Anne Taylor osaa sen kertoa niinkuin se on.

Miellyttävä kirja, sopivan pituinen, 8 h 29 min ja lukijakin on hyvä, Anni Kajos. Ja eiku odottelemaan seuraavaa Anne Tayloria.

Storytellin äänikirja, Julkaisija Otava, Alkuperäinen nimi French Braid, kääntäjää ei olla mainittu.