SITTEN MENIN KOTIIN/Karin Smirnoff

Trilogian kolmas ja odotettu osa - melkoista tykitystä elämän raadollisuudesta. Janakippon veli kuoli ja "jätti minut yksin", kuten päähenkilö kertoo heti enimmäisessä lauseessa.

Tämän trilogian kaksi ensimäistä osaa ovat jo rajuja mutta tämä kolmas on jo niin raju, että välillä pohdin sen kuuntelun lopettamistakin. Miten jonkun elämä voi olla noin kamalaa kuin janakippon? Ei juuri mitään positiivista tapahdu koskaan ja rakkaimmat ihmiset kuolevat yksi toisensaa jälkeen. Joidenkin kuolema, kuten taaton, oli ihan onnellista mutta aika monen muun, hyvin traagista. 

Janakippon elämän oikeastaan ainoa valopilkku on hänen taiteensa ja siitä vihdoin saatu tunnustus mutta esimerkiksi suhde omaan tyttäreen ei ota luonistuakseen. Menneisyyden haamut kummittelevat ja kuolleet pitävät aktiivista vuoropuhelua janakippon kanssa. Jopa veljen hautajaisista sadaan riita aikaiseksi ja tottakai janakippo häviää taistelun. Kuinkas muutenkaan.

Kolmannessa osassa myös kerrotaan, miten julmista kotioloista tullut lapsi kokee myös aikuisena ihmissuhteissaan alistamista ja väkivaltaa. Ihan kuin se kuuluisi asiaan kun muutenkin kaikki asiat menevät päin helvettiä. Seksiä, alistamista, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Siinä on janakippon elämän rakennusaineet. 

Janan elämän käännekohdat, karsea lapsuus, hyväksikäyttö, teiniraskaus ja lapsesta luopuminen, parisuhdeväkivalta, kaikki vaikuttaa aikuisen janan valintoihin ja elämän hallitsemattomnuuteen. Hän ei saa mistään kiinno ja vaikka välittäviäkin ihmisiä on ympärillä, hän ei saa tartua  mihinkään tai kehenkään.

Romaani on surullisen raju mutta välillä myös jonkinlainen ihmisten välinen lämpökin putkahtelee esiin. Mutta vain niin, ettei Jana saa siitä oikein kiinni. 

Satu Paavola sopi lukijaksi loistavasti.

Tammen äänikirja, Storytell, Alkuperäinen nimi Sen for jag hem, Kääntäjä Outi Menna