KAIKKI OLI HEIDÄN/Juha Itkonen

Storytell esittelee Kaikki oli heidän-romaanin näin: "Haikea, vimmainen romaani isistä ja pojista, miehisestä egosta ja maailmanlopusta." Joten, piti vähän miettiä, viitsisikö alkaa käydä mies-romaania läpi mutta pidän Juha Itkosen kirjoista ja päätin kokeilla. Ja hyvä niin. Pidin myös tästä, enkä voisi olla Storytellin kanssa ihan samaa mieltä, että tämä kertoisi miehisestä egosta ja olisi romaani isistä ja pojista. Siis vain. Toki romaani kertoo juuri heistä mutta paljon muustakin. 

Luulin aluksi, että romaanin päähenkilö on teatteriohjaaja, kahden lapsen isä, Ilmari, joka on onnellisesti naimisissa opettaja Sonjan kanssa, joka puolestaan rakastaa Käpylän omakotitaloidyllissä puutarhanhoitoa ja perhettään. Romaani alkaa kolmen sukupolven kohdatessa Ilmarin hakiessa ensin isänsä Markun, sitten poikansa Vilhon autonsa kyytiin ja jokaisen taustoja selviteltäessä.

Ilmari on suht menestynyt ohjaaja muttei niin kuuluisa, että myöhemmin Vilhon kertoessa isästään, ihmetteli hänen elämänratkaisujaan joutuessaan nettihyökkäyksen uhriksi, tosin omaa syytään, koska isälle ei loppupeleissä olisi käynyt kuinkaan. Ilmari inhoaa isäänsä, tekee tästä näytelmän ja lopulta rikkoo kokonaan välinsä häneen, jolle välien rikkoutuminen ei oikeastaan merkitse juuri mitään. Niin ainakin minä ymmärsin. Vilhon suhde isoisäänsä on ymmärtävämpi ja parempi kuin Ilmarin ja Markun suhde toisiinsa. Kun taas Ilmarin ja Vilhon suhde on suht ok. Ja aluksi Ilmarin ja Sonjankin suhde on ok kunnes Ilmari ryssii senkin eikä lopputuloksesta jää epäilystä.

Ilmari ryssii lähes kaikki suhteensa niin töissä, vapaa-ajallaan kuin kotonakin ja Vilholle jää vuosikymmenten, jolloin kirjan kerronta hyppää tosiaankin vuosikymmenten yli, päässä aikaa tutkia isänsä tekemisiä uuden pandemia-aallon pyyhkäistessä kaiken yli. Vilho muuttaa isoisänsä rakentamalle, alkeelliselle mökille ja elää siellä lähes omavaraistaloudessa, mikä hänelle ei ole ollenkaan uutta. Vilhon on elänyt niin ennenkin. Romaani saa hieman dystooppisia sävyjä.

Pidin kyllä tästä yli 13 tuntia kestäneestä romaanista mutta kuuntelijalle oli hieman, siis melko isostikin hämmentävää eri ajoissa hyppelehtiminen ja eri kertojissa viipyily. Välillä tuntui jopa rasittavalta, että melko pitkän odotuksen jälkeen ja tarkan kuuntelun ansiosta vasta ymmärsi, kuka kertoi ja milloin. Voipi olla, että lukiessa ymmärtäisi helpommin henkilöhahmojen vaihtumisen. Vasta melko loppupuolella tajusin, kuka oli oikeastaan kirjan päähenkilö. 

Aarne Linden on lukijana juuri sopiva tähän romaaniin.

Otavan äänikirja, Kesto 13 h 31 min, Lukija Aarne Linden, Storytell