SANOJEN PAINO/ Pascal Mercier

 

Simon Leyland on brittiläinen, Triestessä asuva leski, kahden aikuisen lapsen isä, kielenkääntäjä ja vaimonsa äkillisen kuoleman jälkeen hänestä tuli myös kustantamon omistaja ja johtaja. Elämä on hektistä kunnes tapahtuu jotain traagista - hän saa diagnoosin parantumattomasta aivokasvaimesta. Leyland ehtii 111 päivän aikana pohtia elämäänsä, tehdä päätöksiä, muunmuuassa myydä rakastamansa kustantamon. 111 päivää ja diagnoosi paljastuu virheeksi, Leyland ei kuolekaan, kärsii vain hirveistä migreenikohtauksista ja koska elämä on saatu takaisin, kustantamo myyty, jää aikaa lapsille ja ystäville, joiden kohtaloita kirjassa käsitelläänkin paljon ja hartaasti ja joiden elämät Leyland, itselleen uuden elämän saatuaan, pelastaa pyytettömästi.

Kirja on varsinainen lukuromaani, sen parissa viihtyy ne, jotka rakastavat leppoisaa mutta laadukasta kirjallisuutta. Tarina etenee rauhallisesti, sanoja säästelemättä. Romaanin keskeinen teema, kirjallisuuden ja sanojen lisäksi, on kuolema. Sitä käsitellään monen eri ihmiskohtalon kautta, menehtyihän Leylandin oma vaimokin yllättäen ja koska elämästä luopuminen kävi lähellä myös Leylandia itseään, sai hänet miettimään elämän rajallisuutta monelta kantilta.  Myös oikeusmurhan käsitettä pohdiskellaan kuuluisien oikeudenkäyntien kautta, moraalia ja oikeutusta tehdä yleisesti rikoksiksi luokiteltuja päätöksiä rakkaudesta lähimmäistään kohtaan.

Sanojen paino on nimensä mukaisesti romaani kielestä, hyvistä tarinoista, ihmisten välisistä suhteista ja toinen toistaan mielenkiintoisimmista persoonista. Kun romaanissa pääsee vauhtiin, minä Jukka Pitkäsen lukemana, ei toivoisi sen koskaan loppuvan vaikka sivuja lienee jotain kuutisen sataa. Pidin kirjasta valtavasti.

Pascal Mercier on vuonna 1944 Sveitsissä syntyneen filosofi Peter Bierin kirjailijanimi ja esikoisteoksensa, maasta taivaaseen kehuttu romaani Yö Lissabonin junassa täytyy vielä jostain löytää. Kiinnostava tuttavuus tämä Mercier.

Storytellin äänikirja, julkaisija Tammi, Kääntäjä Tuulia Tipa, Alkuperäinen nimi Das Gewicht der Worte





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Amanda Vaaran kirjasarja

Pientä fiksausta vailla, Yösähköä, Heti vapaa, Sopivassa suhteessa, Ruusuja ja risuja Kuuntelinpa putkeen kaikki nämä viisi romaania. Ihan vaan kun voin. Olivat niin kepeitä, kivoja, välillä turhankin klisheisiä ja jos lukija olisi ollut joku muu kuin Mervi Takatalo, jonka painotukset ovat aina täysin päin honkia, olisivat nämä olleet myös jokseenkin humoristisiakin. Kuuntelin nämä kaikki oikeastaan vain iltaisin nukkumaan mennessä, koska tarina oli miellyttävä ja sen maailmassa oli mukava käydä unten maille. Lukijasta huolimatta. Sen verran täytyy sanoa, että olen kuunnellut myös aika ison kirjasarjan alkaen Berliinin poppeleista Takatalo lukijana ja olen siis melko rutinoitunut kuuntelijana mutta voin ymmärtää kyllä, jos kuuntelunautinnosta ei tule mitään tämän lukijan kanssa vähemmän sitä harrastaneille. Wikipedian mukaan Amanda Vaara on kirjailija, toimittaja ja kirjoittajakouluttaja Niina Hakalahden sivupersoona. Miksi joku kirjoittaa jollain muulla kuin omalla nimellään, on aina
Lue lisää

VETTÄ KUKILLE/ Valerie Perrin

Kuva
Vaikka olen maaliskuun jälkeen kuunnellut 14 äänikirjaa, ei oikeastaan yksikään ole innostanut kirjoittamaan blogia kuin vasta löytäessäni tämän: Vettä kukille. Romaani teki vaikutuksen, sai sydämen laulamaan ja hippusen toivoa tulevaisuuteen tänä pelottavana aikana kun ei voi tietää, päätyykö tämä maa proxysotaan vai ei.  Violet on syntynyt onnettomien tähtien alla, asunut ikänsä sijaiskodeissa eikä lapsuudessa ollut hurraamista. Nuorena aikuisena hän tapaa Philipin, rakastuu ja menee naimisiin tämän kanssa. Philip osottautuu äitinsä pilalle lellimäksi, laiskaksi hyväksikäyttäjäksi ja Violetin rakkaus hiipuu sitä mukaan kun tasoristeyksen, josssa kummatkin ovat töissä, vastuu siirtyy yksin hänen hoidettavakseen.  Juonta tämän kummemmin paljastamatta, sattuu hieveä tragedia, jota selvitellään pitkään ja Violetkin saa miehensä kanssa uuden työpaikan, jota hän niinikään hoitaa yksin. Mies muutenkin häviää taivaan tuuliin eli lähtee eikä enää palaa.  Romaani on niin ihana ettei toivoisi s
Lue lisää

MOLLY JA HENRY/Kjell Westö

Kuva
En ole sotaromaanien ystävä mutta   kun sellaisen kirjoittaa Kjell Westö, onhan se luettava. Tai siis kuunneltava. Tässä tarinassa kuuntelemista kannatteli kaksi lukijaa, Mollyn osuuksissa Heljä Heikkinen ja Henryn Paavo Kerosuo, molemmat erinomaisia lukijoita, Kertomus alkaa talvisodasta. Molly on matkalla teatteriseurueen kanssa Ruotsiin ja Henry on rintamalla toimittajan ominaisuudessa. Jo Mollyn kokema, sodanaikainen, junamatka saa lukijan ihon kananlihalle ja väkisinkin tulee toivoneeksi, ettei meidän nykyjohdon toivoma sota koskaan ikinä toteutuisi eikä kukaan joutuisi kokemaa tuota hirvittävää aikaa.  Sillä aikaa kun Molly näyttelee Ruotsissa, Henry on rintamalla. Henry kokee toimituksen kanssa vaikeuksia, sillä artikkelien tulisi olla positiivisia eikä sodan julmuuksista tulisi lainkaan kertoa. Paitsi tietysti "ryssien" hakkaamisesta olisi hyvä tietää. Sotilaat kärsivät vilua ja nälkää, taistelevat ja kuolevat mutta mikä tapahtuu rintamalla, jääköön rintamalle.  Mutta
Lue lisää