KADONNEET SYDÄMEMME/Celeste Ng



Yhdysvaltalainen, monesti palkittu kirjailija Celeste Ng on yksi mielikirjailijoistani ja odotinkin
malttamattomasti tämän uusimman ilmestymistä. Ng kirjoittaa edellisissä romaaneissaan, Olisi jotain kerrottavaa ja Tulenarkoja asioita, perhedynamiikoista, perheiden sisäisistä ristiriidoista mutta myös yhteiskunnallisista asioista, rasismista, suhteista ulkomaailmaan, naapurustoon ja muihin ihmisiin. Vähän kuin Anne Taylor mutta sekoittaen soppaan aasialaisamerikkalaisia mausteita. 
Tämä romaani olikin yllättävä. Romaani kertoo yhteiskunnassa kytevästä rasismista sikiävästä pelosta, vainosta ja vastarinnastakin. Jostain merkillisestä syystä amerikkalaisen yhteiskunnan hampaisiin on joutunut aasialaiset ja yhteiskunta on muuuttumassa ja ehkä on jo muuttunut fasistiseksi. 
Romaani kertoo isänsä kanssa asuvasta Bird-pojasta, jonka amerikanaasialainen runoilijaäiti on kadonnut maan alle kolme vuotta sitten eikä yksinäinen ja ulkonäkönsä vuoksi kiusattu Bird voi sitä tietenkään ymmärtää eikä lakata ikävöimästä äitiään, josta isä on kieltänyt puhumasta muiden kuullen. Ja oikeastaan isänkin kuullen.
Lopulta Bird löytää kuin löytääkin äitinsä salaperäisen kirjeen avulla ja Bird saa vastauksia kysymyksiinsä ja pääsee tutustumaan maanalaiseen vastarintaliikkeeseen.
Romaani on hyvin synkkä ja maalaa pelottavaa kuvaa yhteiskunnista, joissa vaino, fasismi, kirjarovioineen on todellista. Kuuntelin romaanin vaivoin loppuun asti, sillä vaikka Margaret Atwoodin Orjattaresi on mielestäni tv-sarjana loistava, en olisi sitä ehkä lukenut ja tämä Kadonneet sydämemme on lähes yhtä masentava kuin Atwoodin kirjat.
Lukijana Anna Saksman oli kyllä paikallaan.
Julkaisja Gummerus, Storytellin äänikirja, Alkuperäinen nimi Our Missing Hearts, Kääntäjä Taina Helkamo 




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Amanda Vaaran kirjasarja

Pientä fiksausta vailla, Yösähköä, Heti vapaa, Sopivassa suhteessa, Ruusuja ja risuja Kuuntelinpa putkeen kaikki nämä viisi romaania. Ihan vaan kun voin. Olivat niin kepeitä, kivoja, välillä turhankin klisheisiä ja jos lukija olisi ollut joku muu kuin Mervi Takatalo, jonka painotukset ovat aina täysin päin honkia, olisivat nämä olleet myös jokseenkin humoristisiakin. Kuuntelin nämä kaikki oikeastaan vain iltaisin nukkumaan mennessä, koska tarina oli miellyttävä ja sen maailmassa oli mukava käydä unten maille. Lukijasta huolimatta. Sen verran täytyy sanoa, että olen kuunnellut myös aika ison kirjasarjan alkaen Berliinin poppeleista Takatalo lukijana ja olen siis melko rutinoitunut kuuntelijana mutta voin ymmärtää kyllä, jos kuuntelunautinnosta ei tule mitään tämän lukijan kanssa vähemmän sitä harrastaneille. Wikipedian mukaan Amanda Vaara on kirjailija, toimittaja ja kirjoittajakouluttaja Niina Hakalahden sivupersoona. Miksi joku kirjoittaa jollain muulla kuin omalla nimellään, on aina
Lue lisää

MOLLY JA HENRY/Kjell Westö

Kuva
En ole sotaromaanien ystävä mutta   kun sellaisen kirjoittaa Kjell Westö, onhan se luettava. Tai siis kuunneltava. Tässä tarinassa kuuntelemista kannatteli kaksi lukijaa, Mollyn osuuksissa Heljä Heikkinen ja Henryn Paavo Kerosuo, molemmat erinomaisia lukijoita, Kertomus alkaa talvisodasta. Molly on matkalla teatteriseurueen kanssa Ruotsiin ja Henry on rintamalla toimittajan ominaisuudessa. Jo Mollyn kokema, sodanaikainen, junamatka saa lukijan ihon kananlihalle ja väkisinkin tulee toivoneeksi, ettei meidän nykyjohdon toivoma sota koskaan ikinä toteutuisi eikä kukaan joutuisi kokemaa tuota hirvittävää aikaa.  Sillä aikaa kun Molly näyttelee Ruotsissa, Henry on rintamalla. Henry kokee toimituksen kanssa vaikeuksia, sillä artikkelien tulisi olla positiivisia eikä sodan julmuuksista tulisi lainkaan kertoa. Paitsi tietysti "ryssien" hakkaamisesta olisi hyvä tietää. Sotilaat kärsivät vilua ja nälkää, taistelevat ja kuolevat mutta mikä tapahtuu rintamalla, jääköön rintamalle.  Mutta
Lue lisää

VETTÄ KUKILLE/ Valerie Perrin

Kuva
Vaikka olen maaliskuun jälkeen kuunnellut 14 äänikirjaa, ei oikeastaan yksikään ole innostanut kirjoittamaan blogia kuin vasta löytäessäni tämän: Vettä kukille. Romaani teki vaikutuksen, sai sydämen laulamaan ja hippusen toivoa tulevaisuuteen tänä pelottavana aikana kun ei voi tietää, päätyykö tämä maa proxysotaan vai ei.  Violet on syntynyt onnettomien tähtien alla, asunut ikänsä sijaiskodeissa eikä lapsuudessa ollut hurraamista. Nuorena aikuisena hän tapaa Philipin, rakastuu ja menee naimisiin tämän kanssa. Philip osottautuu äitinsä pilalle lellimäksi, laiskaksi hyväksikäyttäjäksi ja Violetin rakkaus hiipuu sitä mukaan kun tasoristeyksen, josssa kummatkin ovat töissä, vastuu siirtyy yksin hänen hoidettavakseen.  Juonta tämän kummemmin paljastamatta, sattuu hieveä tragedia, jota selvitellään pitkään ja Violetkin saa miehensä kanssa uuden työpaikan, jota hän niinikään hoitaa yksin. Mies muutenkin häviää taivaan tuuliin eli lähtee eikä enää palaa.  Romaani on niin ihana ettei toivoisi s
Lue lisää