STALKER-VUODET/Olli Jalonen

Tuntuu lähes häpeälliseltä, etten ole lukenut Olli Jaloselta muuta kuin 14 solmua Greenwichiin ja tämän, mielestäni mestarillisen Stalker-vuodet-romaanin. Pidin ihan hirveästi Greenwichistäkin, niin miksen ole aikaisemmin paneutunut Johan Johan- romaaniin, Taivaanpalloon, Isistä ja tyttäristä? Jalonen on sentään Finlandia-voittaja. Ja moninkertainen ehdokas voittajaksi. Korjaan laiminlyöntini lähitulevaisuudessa.

Stalker-vuoteni kertoo seiskytlukujen opiskelijatuoksinnasta, nuorukaisen värväämisestä vanhojen koulutoveriensa, joita ei edes kunnolla muistanut enää, urkkijaksi. Minä-kertoja on jopa immarreltu kuultuaan pyynnön, jonka myötä hän pääsee osaksi erittäin salaista tutkimusprojeketia eikä oikein tule kyseenalaistaneeksi minkä lajin tutkimus on kyseessä. Elämä alkaa pyöriä tutkittavien henkilöiden etsinnässä, löytämisessä ja urkinnan käytännön työssä. Hän saa positiivista palautetta onnistuneesta proggiksestaan.

Aikaa myöten ja iän kartttuessa alkaa kuitenkin nuorukaisen mieltä painaa epäilys tutkimuksen motiiveista ja oman työn moraalista. Hän tutustuu vanhoihin kavereihinsa uudelleen ja alkaa katua naiivia suhtautumistaan kohortti-tutkimukseen. Toisaalta hän saa työtä Indonesian suurlähetystöstä ja melko vaativa työ paljastaa yhä enemmän päähenkilön miellyttämisen halusta ja halusta tehdä työnsä hyvin vaikka pitäisi sitä valheellisena ja moraalittomana.

Vaikka päähenkilö toimii romaanin lukijan mielestä epäilyttävästi, haluaa hän silti antaa tuolle sinisilmäiselle kaverille mahdollisuuden onneen. Ja lukija on huolissaan tuon nuoren miehen tulevaisuudesta ja välillä jopa turvallisuudestakin. Tekisi mieli hieman jutskata.

Romaanin edetessä alkaa myös miettiä, mitenköhän totta tämä tarina oikein on. Viimeistään siinä vaiheessa kun Jalonen kirjoittaa Näköpiirin päätoimittaja Taivalsaaresta (joka oli hyvä ystäväni vuosien takaa) havahtuu ihmettelemään ihmisten oikeiden nimien käyttöä ja sen tarkoitusta. Onko se vain tehokeino muuttaa romaania hieman dokumentaarisempaan muotoon? Tai jotain sinnepäin.

Hieno romaani ja lukijakin ihan kohillaan, Markus Niemi.

Storytellin äänikirja, Julkaisija Otava


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TOTUUSHAASTE/Clare Pooley

SYDÄNJÄÄ/Camilla Läckberg ja Alexander Karim

Ruth Galloway -sarja