VÄRITTÖMÄN MIEHEN VAELLUSVUODET/Haruki Murakami

Haruki Murakami on lukijapiireissä supersuosittu kirjailija, joka vuosikausia povataan kerta toisensa jälkeen nobelistiksi. Wikipedian mukaan häntä on verrattu mm Paul Austeriin, J.D.Salingeriin, Raymond Chandleriin ja Jorge Luis Borgesiin, joista ainoastaan viimeksi mainittuun en itse ole tutustunut mutta esim Paul Austerin fanina minun on vaikea nähdä yhtäläisyyksiä näiden kahden kirjailijan välillä. Chandleristä nyt puhumattakaan. Salingeriin ehkä. Onneksi ei näin blogissa tarvitse perustella syitä, sillä olenhan lukenut Murakamilta ainoastaan kaksi romaania, Norwegian Woodin ja Värittömän miehen vaellusvuodet. Niinikään Wikipedian mukaan Norwegian Woodin suosion salaisuutena pidetään Beatlesin samannimistä laulua, mikä seikka on harmittanut Murakamia ja senkin vuoksi, ettei romanttinen teos edusta hänen ominta tyyliään. Että näin.

Voin siis arvostella oikeastaan vain tätä romaania, Värittömän miehen vaellusvuosia, koska tietoisuuteni Murakamin tuotannosta on minimaalinen. Aion kyllä korjata asian kunhan ehdin ja viitsin. Tähän romaaniin toi minulle suomalaisena lisävärin päähenkilön Tsukuru Tazakin yhtäkkiä lähdettyä reissuun Suomeen. Noh, matka olisi voinut olla minne tahansa, Tsukuru ei käynyt juuri missään vaikka Hämeenlinnaakin oikein suositeltiin. Ja hän söi pizzaa. Mutta mökkielämästä hän sai pienen maistiaisen tavatessaan siellä entisen ystävänsä, joka sanoi Tsukurun tekiessä lähtöä: "Pidä varasi, etteivät häijyt maahiset saa sinua kiinni." Ja väitti, että niin sanotaan usein. Aha.

Teini-ikäinen lukiolainen Tsukuru Tazaki ystävystyy Nagoyassa, kotikaupungissaan, neljän nuoren kanssa ja heistä tulee tiivis, vahva ja toisilleen omistautunut viisikko. Koulun jälkeen vain Tsukuru muuttaa opiskelemaan Tokioon alaa, jonka hän on valinnut jo lapsuudessaa, rautatieasemien suunnittelua ja rakentamista. Muut jäävät Nagoyaan. Tsukuru valmistuu insinööriksi ja pääsee rakastamalleen alallle. Käy kuitenkin niin, että kerran hänen käydessään lomallaan kotikaupungissa, nämä neljä ystävää kääntävät hänelle selkänsä eivätkä kerro miksi. Tsukuru palaa Tokioon lyötynä ja ajattelee kuolemaa. 

Romaani kertoo Tsukuru Tazakin kamppailusta oman mielenmaailmansa kanssa, yksinäisyydestä mutta rakkaudesta omaan alaansa, ihmisen kaipuusta. Tsukuru ikävöi kavereitaan eikä mitenkään voi tajuta mitä on tapahtunut ja tämä vaikuttaa hänen elämäänsä vuosi toisensa jälkeen. Tsukuru pitää itseään värittömänä, vähäpätöisenä ja kenellekään kelpaamattomana miehenä. Hän tapaa Saran, joka opastaa häntä etsimään puuttuvat vastaukset Tsukurun taakkana mieltä painaviin kysymyksiin. Romaani kertoo myös miten epäreiluudella ja kylmästi voidaan käyttäytyä kaikkein rakkaimpia kohtaan eikä asialle voi mitään siitä ei edes tietämättå. Ja siitä, miten Tsukurun tapauksessa vastausten saaminen avaa sielun portit rakkaudelle ja poistaa vuosikausien patoumat.

Pidin kyllä mutta en sorru suureen hehkutukseen. Romaani on kirjoitettu 2013 ja julkaistu suomenkielisenä seuraavana vuonna. Mietin, että ehkä silloin olisin pitänyt kirjasta enemmän. Olenko siis tullut vanhaksi kun Tsukurun tarina ei saanut sieluani soimaan? Mene ja tiedä, ihan suositeltava kuitenkin, ainakin kirjallisuuden harrastajille.

Lukijana ihana Toni Kamula eli hyvä valinta.

Tammen äänikirja, Storytell, Alkuperäinen nimi "Shikisai O Motanai Tazaki Tsukuru to Kare No Junrei No Toshi". Kääntäjä Raisa Porrasmaa




Kommentit

  1. En usko etta luen, mutta vois olla mielenkiintoinen tarina. Monille ihmisille kay niin etta menettavat ystavansa tietamatta miksi. Luin siita just ison kirjoituksen jostain. Aiheuttaa paljon erilaisia tunteita. Oletko koskaan katsonut 72 hours NHK World Japan? Tosi mielenkiintoinen, saa vilkauksen japanilaisiin. https://www3.nhk.or.jp/nhkworld/en/tv/72hours/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, Grace of HB, monet kokevat saman kuin Tsukuru, itsekin olen, onneksi vasta aikuisena. Koulukiusaamisessa on usein kyse juuri selän kääntämisestä ja kaverin huomiotta jättämisestä. Voi tuottaa isotkin traumat.

      Kiitos vinkistä ja linkistä! Täytyypä vilkaista. Japanin oloihin voi myös tutustua Mia Kankimäen omaelämänkerrallisesta Asioita, jotka saavat sydämen sykkimään. Ihana teos Kiotosta, historiasta ja Kankimäen intohimosta Japaniin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TOTUUSHAASTE/Clare Pooley

Doggerland-sarja

SYDÄNJÄÄ/Camilla Läckberg ja Alexander Karim