KILPIKONNA JA OLKIMARSALKKA/Tuula-Liina Varis

Suomen kirjailijaliiton ensimmäinen naispuheenjohtaja Tuula-Liina Varis on kirjailija-ammattinsa lisäksi myös kolumnisti ja toimittaja. Pentti Saarikosken kanssa naimisissa ollessaan hän työskenteli Kansan Uutisten toimittajana ja elätti perhettään läpi karikkoisten vuosien, kuuskymmen luvun puolesta välistä aina vuoteen 1979 asti. Varikselle on myönnetty Tiedon julkistamispalkinto, Marja-Liisa Vartin palkinto ja Vuoden Johtolanka-palkinto sekä Runeberg- ja Joensuu-palkinto ja pari muutakin tunnustuspalkintoa. pro Finlandia-mitalin hän sai 2019. 2014 asti hän on nauttinut taiteilijaeläkkeestä. Melkoinen nainen siis ja melkoinen on hänen tuotantonsakin, romaaneja, dekkareita, muistelmia, novelleja, pakinoita, kolumneja.

Muistelmateoksessaan Kilpikonna ja olkimarsalkka Tulla-Liina Varis kuvailee avoimen rehellisesti avioliittoaan Pentti Saarikosken kanssa. Kirja on kirjoitettu Saarikosken kuoleman jälkeen ja pariskunnan erostakin oli jo parikymmentä vuotta. Pentillä oli tapana pitää entiset vaimot ystävinään ja kuolemankin hän kohtasi reissullaan Suomeen ja vierailullaan Tuula-Liinan ja tämän aviomiehen luona Heinävedellä. 

Avioliitto sellaisen persoonan kuin Pentti Saarikoski on lähtökohtaisesti tuomittu epäonnistumaan. Tuula-Liina, silloinen Setälä, ei ajatellut niin vaikka tiesi Saarikosken vaikeasta alkoholiongelmasta mutta rakastuneen naisen erehtyvällä intuitiolla ajatteli voivansa ja ennenkaikkea jaksavansa tukea, auttaa ja kannatella nerokasta miestään, elää ja rakastaa tämän rinnalla, tuli mikä tuli. Mutta jokainen joka muistaa Pentti Saarikosken haastattelut televisiosta, tämän ikiaikaisen humalatilan ja yhä rähjääntyvän ulkonäön, saattaa ajatella, ettei kukaan, ei nainen eikä mies, voi auttaa tuota rappioalkoholistia, joka juo itsensä hengiltä päivä toisensa jälkeen.

Mutta Tuula-Liina niin ajatteli ja vaikka onnenhetkiä Pentin kanssa oli rajallisesti, oli niitä niin, että vaimo jaksoi kulkea miehensä rinnalla, käydä töissä ja olla ainaisesti huolissaan Pentin katoamisista, sillä niihin aina liittyi hirveä ryyppyputki ja -remmi. Pentti ei ollut myöskään uskollisemmasta päästä aviomiehiä vaan saattoi jopa tuoda kotiin ryyppyreissuillaan tapaamiaan naisia ja myös halusi kertoa vaimolleen tekemisistään, ikäänkuin jakaa tämän kanssa kaikki kokemuksensa. 

Varis kertoo 1960-luvun kirjailijapiireistä ja täytyy sanoa, että kun hän kuvailee tuota porukkaa, tulee ihmetelleeksi, miten nuo kaikki ovat saaneet aikaiseksi niin upeita kirjoja. Suuri osa oli kun oli ihan hirvittäviä juoppoja, jotka kirjaimellisesti joivat itsensä hautaan, aivan kuten Saarikoskikin. Tuohon aikaan taiteilijoiden kantapaikkana oli ravintola Hansa, jonka omistajarouva piti kyllä joukon kurissa ja herran nuhteessa, siellä ei riekuttu eikä tapeltu mutta dokattiin kyllä, tosin ruoan kera. Myös pikkutakki- ja kravattipakko oli Hansan politiikkaan ja portsari tekikin pikkubisnestä takki- ja kravattivuokraamollaan. Ajan myötä Hansa lopetettiin ja porukat siirtyivät Kosmokseen jatkamaan ryypiskelyä. Kosmoskin oli tyylikäs valkoisine pöytäliinoineen eikä sielläkään mellastettu ilman porttikiellon uhkaa.

Avioliiton aikana Saarikoski käänsi Joycen Odysseijan, kirjoitti runoja, epäonnistui romaanikirjailijana mutta Eino Leinon muistelmateos sai ansaitsemaansa mainetta ja kunniaa. Hän kirjoitti selvin päin, mikä olikin onnellista aikaa, varsinkin perheen kesäpaikassa, missä elämä tuntui seesteiseltä ja rauhalliselta.

Avioliitosta syntyi Anna-tytär, jota Pentti rakasti niinkuin vain osasi vaikka kun joistain käytännön asioista poti huolehtia, kuten tytön hakemisesta päivähoidosta, se ei ihan luonnistunutkaan. Isillä oli pää täynnä sekä työasioitaan että alkoholia.

Tarina kertoo eräästä avioliitosta mutta mielestäni se kertoo ennenkaikkea naisen kaikkivoivasta rakkaudesta, pyyteettömästä ihailusta ja loputtomasta uhrautuvaisuudesta rakkaansa puolesta. Huolesta ja pelosta, toivosta ja optimistisuudesta. Teos on avoin tilitys naisen tahdosta onnistua, se on sokean rakkauden kuvaus nerokasta kirjailijasuuruutta kohtaan ja toisaalta avuttomuuden kuvaus sen suuren, alkoholin, edessä, se kertoo myös toivottomuudesta ja mielettömästä kärsivällisyydestä. Kunnes tuo kaikki on ohi. Huoli muuttuu välinpitämättömyydeksi ja avioliitto on ohi. Helpotus kaiken taakse jättämisestä astuu sija jaan lukija onnittelee mielessään Tuula-Liinaa avioerosta ja siitä, että Pentti muuttaa jo katsomansa uuden naisen, Mia Bernerin perään Ruotsiin. Mahdollisimman kauas Tuula-Liinasta ja Annasta.

Kuuntelin kirjan, jos en nyt yhdellä istumalla mutta melko yhtämittaa napit korvilla kulkien. Se imaisi mukaansa mutkattomalla kerronnallaan ja mielenkiintoisella tarinallaan, onhan Pentti Saarikoski meille keski-iän ylittäneille tuttu hahmo kirjallisuudesta ja kuus- ja seiskytlukujenkin medioissa. Ristiriitainen tyyppi, juoppo ja nero, samassa paketissa.

Lukijana Erja Manto ihan loistava, niinkuin aina.

WSOY:n äänikirja, Storytell, 7 h 24 min, lukija Erja Manto




















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TOTUUSHAASTE/Clare Pooley

Doggerland-sarja

Suon villi laulu