MEILTÄHÄN TÄMÄ KÄY/Kreetta Onkeli

Tässäpä onkin vierähtänyt jo jonkin aikaa, ettei ole tullut blogattua kuunnelluista kirjoista mutta kevät on ehkä hieman kiireisempää aikaa omakotitaloasukkaalle tai sitten on jotain muita tekosyitä kirjoittamattomuudelle. Pääsyy kun varmasti on silkka laiskuus. Kirjoja olen kuunnellut yhtä paljon kuin ennenkin mutta niistä kirjoittaminen on vain jäänyt. Syystä tai toisesta. Tai siis laiskuuden vuoksi. Mutta nyt ajattelin jaksaa kirjoittaa sanasen Kreetta Onkelin viidennestä aikuisille suunnatusta romaanista Meiltähän tämä käy.

Kreetta Onkeli on 51-vuotias, vuonna 1970 Jyväskylässä syntynyt kirjailija. Hänet on palkittu mm Finlandia Junior-palkinnolla romaanillaan Poika, joka menetti muistinsa ja Kalevi Jäntin-palkinnolla teoksellaan Ilonen talo, joka taitaa olla tunnetuin Onkelin laajasta kirjoittajatyöstä. Ilosesta talosta on dramatisoitu kolmiosainen tv-elokuvakin Tervetuloa paratiisiin, joka esitettiin kotikatsomossa vuonna 2006.

Kreetta Onkeli kertoo Hesarissa 8.8.2020, että alunperin hänen piti kirjoittaa juhlivista keski-ikäisistä, rillumarei-henkinen elokuva hyväosaisten helsinkiläisten elämästä. Ihmisten, joiden elämä pyörii juhlimisen ympärillä. Käsikirjoituksessa, Onkelin mukaan, juhliminen oli juomista. Käsikirjoituksen oli tarkoitus olla hauska mutta Ylellä se ei naurattanut ketään ja lopulta Alex Bardy ehdottikin, että Onkeli kirjoittaisi aiheesta romaanin. Ja niin syntyi ensimmäinen romaani kymmeneen vuoteen: Meiltähän tämä käy.

Kirja kertoo menestyvän arkkitehti Pupen perheestä, joka asuu Ullanlinnassa, upeassa asunnossa. Perheeseen kuuluu romaanin päähenkilö Paula ja heidän kaksi lastaan Paavo ja Armi.

Ulospäin perheen kulissit ovat kunnossa mutta sisällä myllertää. Puppe harjoittaa jatkuvaa, henkistä väkivaltaa perhettään kohtaan. Hän on täydellinen narsisti, hän käyttää kaikki manipuloinnin keinot Paulaa ja lapsiaan kohtaan eikä näin ollen Paulalla ole muunmuuassa lainkaan omaa rahaa vaan Puppe käyttää rahansa pääasiassa itseensä. Paula on kuitenkin sopeutunut rooliinsa lasten, jotka ovat jo lukiolaisia, suojelijana. Hän ruokkii, vaatettaa, osallistuu, pyykkää, hoitelee kotihommat ja oman pikku, huonosti menestyvän, leipomonsa  siinä ohella. Puppe kutsuu Paulaa höhläksi ja lapset oppivat käyttämään äidistään samaa nimitystä. Lukijan tekisi mieli kirkua ääneen "LOPETTAKAA!". Kunnes tapahtuu jotain ja Paulan elämä muuttuu. Yhtäkkiä hulppean keskustakodin äitihaltija hyppää toiseen maailmaan ja joutuukin asunnottomaksi ja etsimään uutta polkua elämänsä eheyttämiseksi. Lukija on toisaalta iloinen hänen puolestaan ja toisaalta haluaisi tuuppia Paulaa etenemään hieman ripeämmin toiseen suuntaa ja ryhdistäytymään. Lukijan tekisi mieli kehoittaa jättää lukiolaislellikakarat oman onnensa nojaan mutta Paula ei jätä. Myös parit valkkarit hotellin aulabaarissa Paula voisi lukijan mielestä jättää väliin.

Romaani ei naurata. Lähinnä sydäntä raastaa tuo monien perheiden kärsimä ja liian usein vaiettu kotiväkivalta. Hieman vaikea kuvitella tällaisesta teemasta rillumarei-kässäriä. Aika paljon pitäisi karsia nyt käsillä olevasta romaanista, jotta se vähääkään naurattaisi.

Hieno romaani. Kreetta Onkelilla kyllä pysyy, niin sanotusti, kynä kädessä tai ehkä oikeammin sormet osuvat oikeille näppäimille, niin hyvin hän kirjoittaa. Taidan paneutua hänen muihinkin romaaneihinsa, joita on siis vielä kolme näiden kahden mainitun lisäksi.

Lukijana niin paras Karoliina Kudjoi. Mikä muuten oli vahva tämän kirjan valinnan peruste Storytellissä.

WSOY:n äänikirja, 6 h 31 min, lukija Karoliina Kudjoi




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TOTUUSHAASTE/Clare Pooley

Doggerland-sarja

Suon villi laulu