KROKOTIILIN KELTAISET SILMÄT/Kathrine Pancol

Tarina kahdesta siskoksesta, joiden keskinäinen sopimus muuttaa kummankin elämän.

Mutta, ettei menisi liian yksinkertaiseksi, kirjailija marssittaa koko joukon henkilöitä tarinaan mukaan ja alkuun onkin vaikea muistaa kuka on kuka. Päähenkilöiden Josephinen ja Iriksen ympärille kootaan joukko ihmisiä, joiden tarinat eivät ehkä olisi olleet välttämättömiä pääjuonen kannalta. Varsinkin Josephinen naapureiden stoorit menivät sen verran överiksi, että oikeastaan ne olisi kirjailija voinut jättää kokonaan pois. Kuuntelija olisi säästynyt silmien pyörittelyltä ja haukotuksilta. Ja romaanin tuntimääräkin olisi keventynyt ilman suurempaa haittaa.

Josephine kokee tunaroivasta ja saamattomasta aviomiehestään avioeron ja alkaa elää rahatonta yksinhuoltajaelämää kahden tyttärensä kanssa, joista toinen on varsin vaativa teini. Dialogit muuten näiden kolmen välillä eivät ehkä ole kovin onnistuneita "äitikultineen" mutta kestettävissä. Josephine on älykkö, tiedenainen ja omistanut elämänsä työn 1100-luvulle. Muut suvun jäsenet, eikä edes aviomies pidä akateemista uraa minään mutta asiat tulevat kyllä muuttumaan ja nähdään kuka viimeksi nauraa. 

Iris on siskoista se kaunis, sosiaalinen ja rikkaissa naimisissa, yhden lapsen äiti. Iris on valovoimainen mutta toivottoman kykenemätön luovaan työhön vaikka ilmeisen lahjakas joillakin aloilla onkin. Ehkä kauneudenhoidon? Iris on äärimmäisen itsekäs, narsistinen persoonallisuus eikä oikein saa tyydytystä vaimon roolissaan. Hänen on keksittävä jotain ja pian.

Kuten sanottu, näiden kahden ympärille mahtuu yksi jos toinenkin persoonallisuus ja henkilökuvaus onkin Pancolilla osuvaa. Muuten romaani on kepeä kuin keväinen niitty mutta dramatiikkaakin mahtuu ja kun sitä tarjoillaan, niin kunnolla, suorastaan hieman roisisti.

Oli hauska kuunnella välillä ranskalaista kirjallisuutta. Kulttuurierot ovat niin hassuja suomalaisen korvaan. Esimerkiksi se, että noin kymmenvuotias lapsi valittaa aamulla pahoinvoinnista liikaa juodun shampanjan jälkeen tai että pariskunta, joka on seurustellut puoli vuotta, edelleen teitittelee toisiaan, saa kuuntelijan hymyilemään tuota meille niin vierasta käytöstä.

Mirva Kuivalaisen lukutyyliin oli totuteltava, jopa niin, että meinasin jo heivata kirjan, sillä keskeyttäminen ei ole minulle lainkaan vaikeaa mutta jatkoin sinnikkäästi ja lopulta totuin, onhan kirja pitkä kuin nälkävuosi. Myös Kuivalaisen lausumat ranskanlaiset nimet olivat hieman liikaa sorahtavine ärrineen, toki varmasti oikein lausuttuna, mutta aikaa myöten rasittavina. Ja alkuun kuuntelija ei lainkaan ymmärtänyt, kenestä kulloinkin oli puhe.

Romaani toimisi vaikka lomakirjana ja miksei näin pandemiankin aikana, eihän tässä muuta ole kuin aikaa. Eikä tuo aika hukkaan mennyt, ihan kiva kirja.

Bazar, Alkuperäinen nimi: Les yeux jaunes des crocodiles, Kääntäjä: Marja Luoma, Lukija: Mirva Kuivalainen


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Amanda Vaaran kirjasarja

Pientä fiksausta vailla, Yösähköä, Heti vapaa, Sopivassa suhteessa, Ruusuja ja risuja Kuuntelinpa putkeen kaikki nämä viisi romaania. Ihan vaan kun voin. Olivat niin kepeitä, kivoja, välillä turhankin klisheisiä ja jos lukija olisi ollut joku muu kuin Mervi Takatalo, jonka painotukset ovat aina täysin päin honkia, olisivat nämä olleet myös jokseenkin humoristisiakin. Kuuntelin nämä kaikki oikeastaan vain iltaisin nukkumaan mennessä, koska tarina oli miellyttävä ja sen maailmassa oli mukava käydä unten maille. Lukijasta huolimatta. Sen verran täytyy sanoa, että olen kuunnellut myös aika ison kirjasarjan alkaen Berliinin poppeleista Takatalo lukijana ja olen siis melko rutinoitunut kuuntelijana mutta voin ymmärtää kyllä, jos kuuntelunautinnosta ei tule mitään tämän lukijan kanssa vähemmän sitä harrastaneille. Wikipedian mukaan Amanda Vaara on kirjailija, toimittaja ja kirjoittajakouluttaja Niina Hakalahden sivupersoona. Miksi joku kirjoittaa jollain muulla kuin omalla nimellään, on aina
Lue lisää

MOLLY JA HENRY/Kjell Westö

Kuva
En ole sotaromaanien ystävä mutta   kun sellaisen kirjoittaa Kjell Westö, onhan se luettava. Tai siis kuunneltava. Tässä tarinassa kuuntelemista kannatteli kaksi lukijaa, Mollyn osuuksissa Heljä Heikkinen ja Henryn Paavo Kerosuo, molemmat erinomaisia lukijoita, Kertomus alkaa talvisodasta. Molly on matkalla teatteriseurueen kanssa Ruotsiin ja Henry on rintamalla toimittajan ominaisuudessa. Jo Mollyn kokema, sodanaikainen, junamatka saa lukijan ihon kananlihalle ja väkisinkin tulee toivoneeksi, ettei meidän nykyjohdon toivoma sota koskaan ikinä toteutuisi eikä kukaan joutuisi kokemaa tuota hirvittävää aikaa.  Sillä aikaa kun Molly näyttelee Ruotsissa, Henry on rintamalla. Henry kokee toimituksen kanssa vaikeuksia, sillä artikkelien tulisi olla positiivisia eikä sodan julmuuksista tulisi lainkaan kertoa. Paitsi tietysti "ryssien" hakkaamisesta olisi hyvä tietää. Sotilaat kärsivät vilua ja nälkää, taistelevat ja kuolevat mutta mikä tapahtuu rintamalla, jääköön rintamalle.  Mutta
Lue lisää

VETTÄ KUKILLE/ Valerie Perrin

Kuva
Vaikka olen maaliskuun jälkeen kuunnellut 14 äänikirjaa, ei oikeastaan yksikään ole innostanut kirjoittamaan blogia kuin vasta löytäessäni tämän: Vettä kukille. Romaani teki vaikutuksen, sai sydämen laulamaan ja hippusen toivoa tulevaisuuteen tänä pelottavana aikana kun ei voi tietää, päätyykö tämä maa proxysotaan vai ei.  Violet on syntynyt onnettomien tähtien alla, asunut ikänsä sijaiskodeissa eikä lapsuudessa ollut hurraamista. Nuorena aikuisena hän tapaa Philipin, rakastuu ja menee naimisiin tämän kanssa. Philip osottautuu äitinsä pilalle lellimäksi, laiskaksi hyväksikäyttäjäksi ja Violetin rakkaus hiipuu sitä mukaan kun tasoristeyksen, josssa kummatkin ovat töissä, vastuu siirtyy yksin hänen hoidettavakseen.  Juonta tämän kummemmin paljastamatta, sattuu hieveä tragedia, jota selvitellään pitkään ja Violetkin saa miehensä kanssa uuden työpaikan, jota hän niinikään hoitaa yksin. Mies muutenkin häviää taivaan tuuliin eli lähtee eikä enää palaa.  Romaani on niin ihana ettei toivoisi s
Lue lisää