KROKOTIILIN KELTAISET SILMÄT/Kathrine Pancol

Tarina kahdesta siskoksesta, joiden keskinäinen sopimus muuttaa kummankin elämän.

Mutta, ettei menisi liian yksinkertaiseksi, kirjailija marssittaa koko joukon henkilöitä tarinaan mukaan ja alkuun onkin vaikea muistaa kuka on kuka. Päähenkilöiden Josephinen ja Iriksen ympärille kootaan joukko ihmisiä, joiden tarinat eivät ehkä olisi olleet välttämättömiä pääjuonen kannalta. Varsinkin Josephinen naapureiden stoorit menivät sen verran överiksi, että oikeastaan ne olisi kirjailija voinut jättää kokonaan pois. Kuuntelija olisi säästynyt silmien pyörittelyltä ja haukotuksilta. Ja romaanin tuntimääräkin olisi keventynyt ilman suurempaa haittaa.

Josephine kokee tunaroivasta ja saamattomasta aviomiehestään avioeron ja alkaa elää rahatonta yksinhuoltajaelämää kahden tyttärensä kanssa, joista toinen on varsin vaativa teini. Dialogit muuten näiden kolmen välillä eivät ehkä ole kovin onnistuneita "äitikultineen" mutta kestettävissä. Josephine on älykkö, tiedenainen ja omistanut elämänsä työn 1100-luvulle. Muut suvun jäsenet, eikä edes aviomies pidä akateemista uraa minään mutta asiat tulevat kyllä muuttumaan ja nähdään kuka viimeksi nauraa. 

Iris on siskoista se kaunis, sosiaalinen ja rikkaissa naimisissa, yhden lapsen äiti. Iris on valovoimainen mutta toivottoman kykenemätön luovaan työhön vaikka ilmeisen lahjakas joillakin aloilla onkin. Ehkä kauneudenhoidon? Iris on äärimmäisen itsekäs, narsistinen persoonallisuus eikä oikein saa tyydytystä vaimon roolissaan. Hänen on keksittävä jotain ja pian.

Kuten sanottu, näiden kahden ympärille mahtuu yksi jos toinenkin persoonallisuus ja henkilökuvaus onkin Pancolilla osuvaa. Muuten romaani on kepeä kuin keväinen niitty mutta dramatiikkaakin mahtuu ja kun sitä tarjoillaan, niin kunnolla, suorastaan hieman roisisti.

Oli hauska kuunnella välillä ranskalaista kirjallisuutta. Kulttuurierot ovat niin hassuja suomalaisen korvaan. Esimerkiksi se, että noin kymmenvuotias lapsi valittaa aamulla pahoinvoinnista liikaa juodun shampanjan jälkeen tai että pariskunta, joka on seurustellut puoli vuotta, edelleen teitittelee toisiaan, saa kuuntelijan hymyilemään tuota meille niin vierasta käytöstä.

Mirva Kuivalaisen lukutyyliin oli totuteltava, jopa niin, että meinasin jo heivata kirjan, sillä keskeyttäminen ei ole minulle lainkaan vaikeaa mutta jatkoin sinnikkäästi ja lopulta totuin, onhan kirja pitkä kuin nälkävuosi. Myös Kuivalaisen lausumat ranskanlaiset nimet olivat hieman liikaa sorahtavine ärrineen, toki varmasti oikein lausuttuna, mutta aikaa myöten rasittavina. Ja alkuun kuuntelija ei lainkaan ymmärtänyt, kenestä kulloinkin oli puhe.

Romaani toimisi vaikka lomakirjana ja miksei näin pandemiankin aikana, eihän tässä muuta ole kuin aikaa. Eikä tuo aika hukkaan mennyt, ihan kiva kirja.

Bazar, Alkuperäinen nimi: Les yeux jaunes des crocodiles, Kääntäjä: Marja Luoma, Lukija: Mirva Kuivalainen


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TOTUUSHAASTE/Clare Pooley

Doggerland-sarja

Suon villi laulu