PIKKUKAUPUNGIN TYTTÖ/Elizabeth Strout



"Sinä kesänä kun opettaja Robetson lähti kaupungista, oli hirveä helle ja joki näytti pitkään elottomalta. Se oli kuin kuollut, ruskea käärme, joka levittäytyi litteänä kaupungin keskustan halki keltaisen vaahdon kerääntyessä sen reunoille. Kun viraspaikkakuntalaiset ajoivat sen ohi, he sulkivat ikkunansa sen yököttävältä, rikinkatkuiselta lemulta ja ihmettelivät, kuinka kukaan pystyi elämään sen keskellä. Mutta Shirley Fallsin asukkaat olivat tottuneet joen ja tehtaan löyhkään ja haistoivat sen helteelläkin vain aamulla herätessään, muuten se ei heitä pahemmin haitannut. Sen sijaan heitä vaivasi sinä kesänä se, ettei taivas ollut koskaan sininen vaan oli kuin kaupungin ylle olisi kietaistu likainen sideharso, joka esti auringonvaloa suodattumasta maahan, sai kaiken näyttämään värittömältä ja teki ilmasta epämääräisen raskasta ja elotonta."

Näin lähdetään liikkeelle Elisabeth Stroutin 20 vuotta ilmestyneessä esikoisromaanissa, jota hän kirjoitti lähes seitsemän vuotta. Strout maalaa eteemme kuvan helteen piinaamasta, kuvitteellisesta pikkukaupungista jossain päin Uutta Englantia ja kertoo, miten helteinen sää on pilannut sadot ja miten ihmiset kärsivät piinaavasta kuumuudesta. Eletään 1960 luvun loppua.

Tapahtumien keskipisteessä olevassa tehtaan konttorissa naiset hikoilevat, tunnelma on hidas ja jotkut puhuvat jopa maailmanlopusta. Pari ufoakin oltiin nähty osavaltion pohjoisosassa. Konttorissa  kirjoitetaan ja lähetetään laskuja, tehdään toimistotöitä ja pitkästytään. Päähenkilömme Isabelle istuu pomonsa Avery Clarkin sihteerinä omalla paikallaan, nuttura niskassa, asiallisena, opettajamaisena, sukkahousut helteelläkin jalassa, hieman erillään muista, kirjoituskonettaan naputtelemassa.

Isabellen tytär, Amy, 16 vuotias teini on samassa konttorissa kesätöissä ja istuu vastapäätä Paksua Beviä, jolla on tuleva iso rooli Isabellen ja Amyn elämässä.

Stroutin henkilökuvaus on todella hienoa ja uskottavaa.Romaanin kaikilla hahmoilla on ongelmia ja niiden salaaminen, valehtelu ja pettäminen nousevatkin romaanin kantaviksi teemoiksi. Romaanissa miehet ovat vain sivuosissa eikä kovin hyvä ole heistä yksikään.

Äiti Isabellan ja tytär Amyn suhde on rakastava, mutta hieman kinkkinen. Isabelle on kaikille valehdellut olevansa leski ja siksi yksinhuoltaja mutta myös Amylla on omat salaisuutensa. Amyn tekojen paljastuminen Isabellelle on niin suuri järkytys, että hän toimii hetken harkitsemattomasti. Isabelle on omistautunut täysin tyttärensä kasvatukseen ja kokee todellisen kriisin suhteessaan tyttäreensä. 

Romaanissa on monia kerroksia, monia henkilöhahmoja ja monia traagisia tapahtumia. Helteen riivaama kaupunki on kuin pätsi, missä ihmisten kohtalot nivoutuvat toisiinsa ja vaikka tuon pikkukaupungin moraalisäännöt saavatkin ihmiset valehtelemaan toisilleen, löytyy lopulta solidaarisuuttakin. 

Jos on pitänyt Olive Kitteridgestä ja Nimeni on Lucy Barton, pitää tästäkin elämää tihkuvasta romaanista. Stroutin rehevä tyyli ei voi olla käymättä lukijansa/kuulijansa sydämeen ja Erja Manto lukijana sopii tähän(kin) teokseen erinomaisesti.

Hyviä kuunteluhetkiä!

Tammen äänikirja, Alkuperäinen nimi: Amy and Isabelle, Kääntäjä: Marja Haapio, Lukija: Erja Manto, 13 h 31 min.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TOTUUSHAASTE/Clare Pooley

Doggerland-sarja

Suon villi laulu