Doggerland-sarja

 Maria Adolfsson



Tukholmalaisesta Maria Adolfssonista on tullut oma suosikkinin dekkarimaailmassa enkä jaksaisi odottaa seuraavaa osaa Doggerland-sarjaan, paikkaan, missä rikoskomisario Karen Eiken Hornby asuu ja ratkoo työkseen rikoksia ja ongelmia yksityiselämässään.

Adolfssonilta on ilmestynyt suomeksi kolme dekkaria, joista ensimmäinen, Harha-askel, vie meidät Doggerland-nimiselle saarelle, jonnekin Tanskan ja Ison-Britannian väliin, Pohjanmerelle. Doggerland on oma valtionsa omine lakeineen mutta mielestäni selkeästi pohjoismaalainen.

Ensimmäisen kirjan tapahtumien edetessä paljastuu kaikenlaista, isoja ja pieniä salaisuuksia henkilöistä, myös Karenista itsestään.Romaani pitää hyvin otteessaan ja itseäni erityisesti miellyttää Karenin ajatusten tietynlainen rosoisuus. Hän on hyvin uskottava hahmo eikä kaihda olla välillä hyvinkin suorapuheinen niin kollegoidensa kuin ystävienkin seurassa. Karen on nainen, johon on helppo samaistua, arkipäiväinen ja maanläheinen ihminen.

Vaikka rikosromaani vaatii murhan, niin Adolfsson ei mässäile väkivallalla vaikka vastenmielisiä rikokset tietenkin ovat. Väkivallan ei kuitenkaan anneta vallata liikaa tilaa vaan Karenin elämää, työtä ja ajatuksia pääsee seuraamaan mielestäni aika kivasti. Hänestä tulee tuttu ja lukija haluaa hänelle pelkkää hyvää.

Porukkaa kirjassa on paljon ja joskus havahtuu siihen, ettei heti muista kuka kukin on. Mutta ei haittaa, ihmiset käyvät kyllä tutuiksi ja seuraavan kirjan. eli Myskyvaroituksen, kohdalla itse kyllä muistin jokaisen kuin ihmeen kaupalla. Tosin taitaa johtua siitä, että kuuntelin kirjat putkeen, sillä kolmannen kohdalla sain jo taas muistella henkilöitä, sillä kirjaa sai odottaa jonkin aikaa toisen jälkeen.

Doggerland on paikkana mielenkiintoinen. Itsenäinen valtio omine sääntöineen. Se on myös idyllinen ja melkoisen pieni saarivaltio ja kun Karen palaa Isosta-Britanniasta paluumuttajana, hän joutuu usein silmätikuksi, eikä hän ole kovin pidetty sisäänpäin kääntyneessäyhteisössä. Myöskään työskentely paikallisessa poliisilaitoksessa ei ole helppoa.

Pidän kovasti näistä dekkarisarjoista, joita luetaan/kuunnellaan kronologisesti ja joissa sankarittaren elämää pääsee seuraamaan läheltä. Joskus päähenkilön yksityiselämän koukerot voittavat kiinnostavuudessaan murhien monimutkaiset kuviot

Odotan siis innolla seuraavaa Doggerland-romaania.

Karoliina Kudjoi on ihana lukija ja sopii tähänkin kuin nappi silmään.


Doggerland-sarja:

Harha-askel

Myrskyvaroitus

Meren ja pirun välissä


Tammen äänikirja

Storytell

Lukijana Karoliina Kudjoi




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Amanda Vaaran kirjasarja

Pientä fiksausta vailla, Yösähköä, Heti vapaa, Sopivassa suhteessa, Ruusuja ja risuja Kuuntelinpa putkeen kaikki nämä viisi romaania. Ihan vaan kun voin. Olivat niin kepeitä, kivoja, välillä turhankin klisheisiä ja jos lukija olisi ollut joku muu kuin Mervi Takatalo, jonka painotukset ovat aina täysin päin honkia, olisivat nämä olleet myös jokseenkin humoristisiakin. Kuuntelin nämä kaikki oikeastaan vain iltaisin nukkumaan mennessä, koska tarina oli miellyttävä ja sen maailmassa oli mukava käydä unten maille. Lukijasta huolimatta. Sen verran täytyy sanoa, että olen kuunnellut myös aika ison kirjasarjan alkaen Berliinin poppeleista Takatalo lukijana ja olen siis melko rutinoitunut kuuntelijana mutta voin ymmärtää kyllä, jos kuuntelunautinnosta ei tule mitään tämän lukijan kanssa vähemmän sitä harrastaneille. Wikipedian mukaan Amanda Vaara on kirjailija, toimittaja ja kirjoittajakouluttaja Niina Hakalahden sivupersoona. Miksi joku kirjoittaa jollain muulla kuin omalla nimellään, on aina
Lue lisää

MOLLY JA HENRY/Kjell Westö

Kuva
En ole sotaromaanien ystävä mutta   kun sellaisen kirjoittaa Kjell Westö, onhan se luettava. Tai siis kuunneltava. Tässä tarinassa kuuntelemista kannatteli kaksi lukijaa, Mollyn osuuksissa Heljä Heikkinen ja Henryn Paavo Kerosuo, molemmat erinomaisia lukijoita, Kertomus alkaa talvisodasta. Molly on matkalla teatteriseurueen kanssa Ruotsiin ja Henry on rintamalla toimittajan ominaisuudessa. Jo Mollyn kokema, sodanaikainen, junamatka saa lukijan ihon kananlihalle ja väkisinkin tulee toivoneeksi, ettei meidän nykyjohdon toivoma sota koskaan ikinä toteutuisi eikä kukaan joutuisi kokemaa tuota hirvittävää aikaa.  Sillä aikaa kun Molly näyttelee Ruotsissa, Henry on rintamalla. Henry kokee toimituksen kanssa vaikeuksia, sillä artikkelien tulisi olla positiivisia eikä sodan julmuuksista tulisi lainkaan kertoa. Paitsi tietysti "ryssien" hakkaamisesta olisi hyvä tietää. Sotilaat kärsivät vilua ja nälkää, taistelevat ja kuolevat mutta mikä tapahtuu rintamalla, jääköön rintamalle.  Mutta
Lue lisää

VETTÄ KUKILLE/ Valerie Perrin

Kuva
Vaikka olen maaliskuun jälkeen kuunnellut 14 äänikirjaa, ei oikeastaan yksikään ole innostanut kirjoittamaan blogia kuin vasta löytäessäni tämän: Vettä kukille. Romaani teki vaikutuksen, sai sydämen laulamaan ja hippusen toivoa tulevaisuuteen tänä pelottavana aikana kun ei voi tietää, päätyykö tämä maa proxysotaan vai ei.  Violet on syntynyt onnettomien tähtien alla, asunut ikänsä sijaiskodeissa eikä lapsuudessa ollut hurraamista. Nuorena aikuisena hän tapaa Philipin, rakastuu ja menee naimisiin tämän kanssa. Philip osottautuu äitinsä pilalle lellimäksi, laiskaksi hyväksikäyttäjäksi ja Violetin rakkaus hiipuu sitä mukaan kun tasoristeyksen, josssa kummatkin ovat töissä, vastuu siirtyy yksin hänen hoidettavakseen.  Juonta tämän kummemmin paljastamatta, sattuu hieveä tragedia, jota selvitellään pitkään ja Violetkin saa miehensä kanssa uuden työpaikan, jota hän niinikään hoitaa yksin. Mies muutenkin häviää taivaan tuuliin eli lähtee eikä enää palaa.  Romaani on niin ihana ettei toivoisi s
Lue lisää