Aikuisten valheellinen elämä

Elena Ferrante


Aloitin äänikirjamaailmaan tutustumisen Elena Ferranten äänikirjoja kuuntelemalla. Vaikka Napoli-sarjaa oli hehkutettu, en ollut jostain syystä aikaisemmin ollut siitä kovin kiinnostunut. Mutta Storytellin löydettyäni, päätin kokeilla ensimmäistä kirjaa, Loistava ystäväni-romaania ja kappas ja kuinka ollakaan, ihastuin ikihyväksi. Kuuntelin saman tien koko sarjan, sekä hänen esikoisteoksensa Hylkäämisen päivät mutta myös romaanit Amalian rakkaus ja Tyttären varjo. Kaikissa Ferranten kirjoissa lukijana on iki-ihana Erja Manto. 

Ja sitten tämä uutuus, jota koko Italia ja puoli maailmaa on innolla odottanut: Aikuisten valheellinen elämä. Italiassa tätä romaania jonotettiin tuntikausia ennenkuin sen myynti keskiyöllä alkoi. Italialaiset rakastavat Ferranteaan mutta niinhän me muutkin.

"Kaksi vuotta ennenkuin isäni muutti pois kotoa, hän sanoi äidille, että olin tosi ruma". Nämä isän lausumat sanat ja myöhemmin, kun isä vertaa tytärtään Giovannaa vihaamaansa sisareensa Vittoriaan, hän saa Giovanna-tytön elämän luiskahtamaan pois raiteiltaan. Giovanna päättää tutustua tätiinsä, vaikkeivat opettaja-vanhemmat pidä sitä hyvänä ajatuksena vaikka tutustumiseen suostuvatkin.

Vanhemmat ovat koulutettuja ja hyvin tärkeitä Giovannalle mutta romaanin edetessä he osoittautuvat aivan samanlaisiksi kuin muutkin tavan ihmiset, pettureiksi ja heikoiksi. Giovanna menettää luottamuksensa eroaviin vanhempiinsa ja on yhä enemmän tekemisissä tempperamenttisen ja suurisuisen tätinsä kanssa.

Giovanna ei ole koulussa menestyjä, jää luokalleenkin ja koulumenestys on pettymys häneltä paljon odottaville vanhemmille.

Romaanissa Ferrante tuo jälleen esiin Napolin kahtiajakautumisen, alemman luokan murteellisen puheen, rivonkin ja ylemmän luokan kirjakielen viljelyn. Giovanna kulkee funikulaarilla kahden maailman väliä ja nuoren tytön seksuaalisuus ja siinä kokemattomuus mietityttää häntä ja saa hänet hapuilemaan kohti omaa seksuaalista identiteettiään. Vittoria-täti valaiseekin häntä seksin suhteen kertomalla oman tarinansa rakastajansa kanssa. Vittoria myös tutustuttaa Giovannan uusiin ihmisiin, edesmenneen rakastajansa puolisoon ja tämän lapsiin, joista tuleekin Giovannalle ystäviä.

Vittoria kertoo Giovannalle ensitapaamisella antaneensa tälle rannekorun synnyilahjaksi. Rannekoru kiertääkin milloin kenenkin ranteessa tarinan jatkuessa ikäänkuin rakkauden symbolina. Rannekoru saa aikaa riitojakin mutta toimii hyvin kertomuksen punaisena lankana.

Giovanna kasvaa romaanin edetessä 16-vuotiaaksi nuoreksi naiseksi. Hän kokee itsensä edelleen rumaksi vaikka ihmiset ympärillä todistavat muuta.

Kirja on taattua Ferrantea, rosoista, karkeaa, kamppailua elämän kiemuroissa ja toisaalta herkkää ja kaunista. Ferranten suorasukainen kerronta saa melkein välillä haukkomaan henkeä mutta kirjaa ei malttaisi olla kuuntelematta yhtä soittoa loppuun saakka.

Itse olisin toivonut Giovannalle mahdollisuutta valoisaan tulevaisuuten ja ehkä niin käykin. Tarina jäi mielestäni jotenkin kesken, Giovannan kehitys ei ehkä edennyt tarpeeksi oikeaan suuntaa.

Mutta ehkä romaanin loppu tarkoittaa, että tarina jatkuu. Jäämme odottamaan.


WSOY:n äänikirja

suomentaja Helinä Kangas

Äänitys Silensio, Helsinki 2020




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TOTUUSHAASTE/Clare Pooley

Doggerland-sarja

Suon villi laulu