Ikäneidon testamentti

Marja Aarnipuro

Marja Aarnipurolta on ilmestynyt kolme dekkaria mutta jostain syystä Storytellillä on niistä vain kaksi äänikirjana, mikä on harmittavaa, sillä päähenkilö on sama joka kirjassa ja hänen tarinansa olisi ollut kiva kuunnella alusta alkaen. Ensimmäinen, Maakellarin salaisuus, on vain e-kirjana, joten jätin sen väliin. Aarnipurolta on näiden lisäksi ilmestynyt äänikirjana myös Rintasyöpämatka, joka on kokemuskertomus sairastumisesta. Samaa aihetta hän on käsitellyt kahdessa muussakin kirjassaan.

Hyppäsin siis suoraan toiseen dekkariin, Ikäneidon testamenttiin, jossa pääsemme tutustumaan toimittaja Kaarina Riikoseen, keski-ikäiseen perheenäitiin, tavallisen oloiseen, mukavaan naiseen, joka sattumalta tulee vedetyksi mukaan murhamysteeriin, jota hän alkaa toimittajan ominaisuudessa tutkia työtovereidensa kanssa. Riikosella on omat intressinsä pelissä, onhan murhattu mummo hänen naapurinsa ja tuttu jo vuosien takaa. Riikonen on tietenkin utelias ja aikaansaava journalisti, poliiseille ehkä hieman ärsyttävä, nenänsä joka paikkaan työntävä pikku etsivä mutta oivallinen apu kuitenkin.

Kaarina Riikonen on kuin raikas tuulahdus tavallisuudessaa. Keski-iän kriiseilyt, lasten kasvaminen teiniyteen ja nuoruuteen, aviolitton tarkoituksellisuuden pohtiminen, kaikki tuo, mitä me jo elämää nähneet pidämme tuttuakin tutumpana, tuntuu mukavan samaistuttavalta ja ikäänkuin juuri meille suunnatulta vaikka kyllä ainakin nuo kaksi dekkaria varmasti voivat kiinnostaa nuorempiakin lukijoita, tai tässä tapauksessa kuuntelijoita.

Marja Aarnipuro kirjoittaa nautittavaa tekstiä, jonka taidon toimittajana osaa mainiostai. Henkilöhahmot ovat uskottavia ja kiinnostavia ja murhakin tarpeeksi kinkkinen vaikka lopputulos arvattava, mikä ei nyt niin kovasti haittaa lukukokemusta. Sanalla sanoen, kivoja kirjoja.

Kuuntelukokemuksen kruununa Erja Manto lukijana Ikäneidon testamentissa ja karoliina Niskanen Syöpälääkärin kuolemassa. Kummatkin erinomaisia lukijoita ja varsinkin Erja Manto on oman Top vitoseni kärkeä. Ensimmäisiä kuuntelukokemuksiani olikin juuri Elena Ferranten Napoli-sarja, joka Erja Manton lukemana sai ihan omanlaisensa loiston. Ihana sarja ihanan lukijan tulkitsemana.

En ole paljoakaan, jostain kumman syystä, tutustunut kotimaisiin dekkaristeihin. Oikeastaan vain Lehtolaiselta lukenut pari kirjaa ja Outi Pakkaselta jonkun joskus, en muista edes nimiä. Pitäisi varmaan enemmän keskittyä kotimaisiin, ainakin jos ovat yhtä hyviä kuin nämä Aarnipuron pari kuuntelemaani dekkaria.

Kustantaja Crime Time

Äänitys Elisa

Lukijana Erja Manto