Suon villi laulu


Delia Owens


WSOY:n äänikirja
Storytell, äänitys Silensio 2020
Lukijana Sanna Majuri




Yhtäkkiä kaikki alkavat puhua tästä kirjasta ja yhtä nopeasti se ilmestyy myös Storytelliin sekä ääni- että e-kirjana. Mikä onni ja autuus. Eiku kuuntelemaan.

Storytellin saatesanoina on muunmuuassa New York Timesin maininta "Niin kaunis, että tekee kipeää" ja että tämä kirja on ollut saman lehden bestseller-listalla yli 100 viikkoa ja sen on lukenut jo kahdeksan miljoonaa ihmistä jos myyntilukuihin on uskominen.

Kirja on luonnontieteilijä Delia Owensin esikoinen ja saanut käsittämättömän hyvän vastaanoton. Sen täytyy olla ihanin romaani ikinä.

Ja kyllä se sitä onkin. Owensin kieli on hyvin kaunista ja luonnontieteilijän asiantuntijuus tekee luontokuvauksista miellyttävän lukea. Tuntuu, kuin kirjailija olisi itse päähenkilönsä vaikka kertomus eteneekin hän muodossa.

Tarina alkaa pikkutytön äidin häipyessä yllättäen perheensä luota. Sitten lähtevät vanhemmat sisarukset, lopulta veli ja kaiken päätteeksi vielä isäkin. Tyttönen joutuu tulla toimeen omillaan. Tarina on selviytymiskertomus ja kertomus siitä, mitä yksinäisyys merkitsee ja miten se leimaa ihmisen niin ulkopuolisten silmin kuin hänen sisäisen maailmansakin. Se kertoo luonnon ainutlaatuisuudesta ja se kertoo nuoren tytön sulautumisesta yhteen ympäröivän luonnon kanssa. Vaikka tarina on surullinen ja pistää lukijan pelkäämään tyttösen puolesta, on siinä kuitenkin toivoa, ilon pieniä pilkahduksia ja valon välkähdyksiä muutaman hyvän ihmisen toimesta. Ypöyksin eläminen on kauheaa ja siitä jää elinikäiset arvet. Se, miten uskottavaa on pikkutytön toimeentulo yksin marskimaalla ja ettei oikeastaan kukaan välitä hänen oppivelvollisuudestaan, olikohan sitä tuolloin, eikä viranomaiset ole kiinnostuneet yksin elävästä lapsesta, on tietysti lukijan omassa silmässä. Itse en oikeastaan välittänyt moisista, tekstin kauneus korvasi pienet ärsyttävyydet.

Mutta tarina on myös murhamysteeri. Mysteeri kulkee romaanissa toisena tarinana ja lukija tietää, ettei siitä mitään hyvää ainakaan seuraa. Aikanaan kaikki selviää, epäilykset, oikeudenkäynti, kaikki. Itselleni oikeudenkäynti ja sen liian pitkä kulku oli suhteellisen puuduttavaa, niitä harvoja miinuksia mielestäni tässä romaanissa.

Pidin kirjasta kovasti. Siitä ei voi olla pitämättä. Kieli on kaunista ja lukija pääsee tutustumaan tuohon outoon marskimaan maisemaan, suohon, sen linnustoon ja ihmisten tapoihin melkoisen karuissakin oloissa. 

Sanna Majuri sopii tämän kirjan lukijaksi mainiosti. Hänen hieman dramaattinen tyylinsä saattaa aluksi vierostuttaa mutta siihen tottuu nopeasti ja selkeä artikulaatio on hyvin miellyttävää.

WSOY:n äänikirja
Storytell, äänitys Silensio 2020
Lukija Sanna Majuri 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TOTUUSHAASTE/Clare Pooley

Doggerland-sarja