Tässä on meillä kaikki nyt

Äänikirjojen valinnassa merkitsee melko paljon lukija. Itselleni on lukijalla hyvinkin suuri merkitys. Ölen äänikirjojen suurkuluttaja mutta veikkaan, että monelle mullekin kuuntelijalle lukija on hyvin tärkeä osa kuuntelukokemusta. Huonohkoa lukijaa, itselle epämiellyttävää ääntä, liian eläytyvää tai liian vähäeleistä, liian mitä tahansa, ei vain viitsi kuunnella alkua pidemmälle. Tuntuu ajan haaskaukselta. Siksi helposti valitsen niitä kirjoja, joita lukee mielilukijani. Yksi heistä on Krista Putkonen-Örn.

Ja Putkonen-Örnin takia valitsin tämänkin kirjan. Ensin tarkistin lukijan, kyllä, miellytti, sitten vasta kirjailijan ja päätös kuuntelusta tuli tehtyä.

Romaani kertoo Amandasta, joka yllättäen huomioi kansalaisopiston ruotsinkielen kurssilla viereensä istahtaneen venäläisen miehen. Mies saa Amandan sydämen sykkimään kiivaammin ja tunteet näyttävät tuolla tuntemattomalla kulkevan samaa rataa kuin hänen omansakin. Syntyy rakkaustarina. Valentin on komea, mukava ja jollain käsittämättömällä mutta ehkä kiehtovallakin tavalla omituinenkin. Hän pukeutuu eri tavalla kuin ikäisensä, popliinitakkiin , suosii kauluspaitoja ja kantaa aina salkkua mukanaan. Salkku saa Amandan uteliaisuuden heräämään ja hän saakin pian selityksen sen sisöllöstä. Valja on Jehovan todistaja ja salkussa on jehovien jaettaviksi tarkoitettua materiaalia, lehtiä ja kirjoja.

Amanda on henkilö, johon on helppo samaistua. Hän on järkevä, työssä käyvä nainen, yksin eläjä, kahvin kittaaja ja viinillä humaltuja. Kaunis ja sillä tavalla sympaattinen minä-kertoja, että lukija on hänen ppuolellaan kertomuksen edetessä ja haluaisi vauhdittaa Amandan päätöksen tekoa, mikä se sitten ikinä onkaan. Mutta Amanda on rakastunut ja tämän miehen kanssa se on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta. Rajat tulevat vääjämättä vastaan, kummallakin. Rakkaus ei ole sokeaa, kuitenkaan, vaikka kuinka niin toivoisi.

Annamari Marttisen teksti on kaunista mutta pienenä kritiikkinä sanoisin, että kirjailijan toistuvat päähenkilön ensikertakokemukset alkoivat tarinan edetessä jonkin verran ärsyttää. Alkoi jo tuntua, että vähänpä hän tuohon ikään on ehtinyt kokea kun miehen kanssa bussilla matkustaminenkin on se "ensimmäinen kerta". Tavallisten arkipäivän asioiden alleviivaaminen alkoi tuntua jopa jossain määrin naurettavaltta kerronnan tehokeinolta. Rakkauskertomukseksi tämä oli harvinaisen uskottava ja raikas.

Romaani oli mielenkiintoinen tuttavuus. En ole Annamari Marttiselta muuta lukenutkaan mutta nyt kun vauhtiin päästiin, niin aion kyllä kaivaa muitakin kirjoja kuunneltaviksi. Ja kyllähän niitä löytyykin, Marttinen on julkaissut kymmenen romaania, tämä Tässä meillä on kaikki nyt, on viimeisin.

Storytelliltä löytyy kolme äänikirjaa, Korsetti, Mitä ilman ei voi olla ja tämä viimeisin. Kuusi muuta ovat vain e-kirjoina. Toivottavasti ilmestyvät myös äänitteinä.

Annamari Marttinen
Tammen äänikirja, 10 h 7 min
Storytell, äänitys Silencio
Lukijana Krista Putkonen-Örn