Tekstit

SYDÄNJÄÄ/Camilla Läckberg ja Alexander Karim

Tätä osasin jo odottaa. 15.6 se sitten tuli Storytelliin yksinoikeudella ja kuuntelin samantien. Ruotsin Fjällbacka-sarjasta ja monesta muustakin dekkarista tutun Camilla Läckbergin ja Hollywoodiin asti edennyt näyttelijän Alexander Karimin yhteisteoksen Sydänjää, enkä osannut oikein kuvitella, millainen saattaisi olla tämä pandemian aikainen rakkausromaani. Sitten hieman googlailin ja osottautui, että romaani onkin Läckbergin ensimmäinen elokuvakäsikirjoitus nimeltään Glacier ja sitä on ilmeisesti voinut katsoa Viaplaylla jo keväällä, vapusta lähtien. Niinpä etsin sen tätä kirjoittaessani ja sydän sykähti kun jo parista kuvasta heti tiesin, mistä on kysymys. Säästän tuon leffan mieheni kanssa yhdessä katsottavaksi. Läckberg kertoo Seura-lehdessä vappuaattona, millaista elokuvakäsikirjoittaminen oli verrattuna romaanin kirjoittamiseen ja sanoo, että listana se olisi hyvin lyhyt. Lckbergillä oli Seuran mukaan totuttelemista siihen, miten tiukasti elokuvakäsikirjoitus seuraa tiettyä kaav

MEILTÄHÄN TÄMÄ KÄY/Kreetta Onkeli

Tässäpä onkin vierähtänyt jo jonkin aikaa, ettei ole tullut blogattua kuunnelluista kirjoista mutta kevät on ehkä hieman kiireisempää aikaa omakotitaloasukkaalle tai sitten on jotain muita tekosyitä kirjoittamattomuudelle. Pääsyy kun varmasti on silkka laiskuus. Kirjoja olen kuunnellut yhtä paljon kuin ennenkin mutta niistä kirjoittaminen on vain jäänyt. Syystä tai toisesta. Tai siis laiskuuden vuoksi. Mutta nyt ajattelin jaksaa kirjoittaa sanasen Kreetta Onkelin viidennestä aikuisille suunnatusta romaanista Meiltähän tämä käy. Kreetta Onkeli on 51-vuotias, vuonna 1970 Jyväskylässä syntynyt kirjailija. Hänet on palkittu mm Finlandia Junior-palkinnolla romaanillaan Poika, joka menetti muistinsa ja Kalevi Jäntin-palkinnolla teoksellaan Ilonen talo, joka taitaa olla tunnetuin Onkelin laajasta kirjoittajatyöstä. Ilosesta talosta on dramatisoitu kolmiosainen tv-elokuvakin Tervetuloa paratiisiin, joka esitettiin kotikatsomossa vuonna 2006. Kreetta Onkeli kertoo Hesarissa 8.8.2020, että alunp

OLIVE, TAAS/Elizabeth Strout

Elizabeth Strout mainitsi jossain lukemassani haastattelussa, että Olive Kitterigde suorastaan vaati päästä jälleen kirjoitettavaksi. Ja meille lukijoillehan se sopi, oli mitä iloisin yllätys, että pääsimme seuraamaan Oliven vanhuuden päiviä. Miten Olive ottaa iän tuomat haasteet vastaan, ottaako kiukkuisesti vai seesteisen rauhallisesti? Suorasukainen Olive ei olisi Olive, ellei hän saisi raivonpuuskia silloin tällöin mutta kyllä häneltä toisaalta löytyy ymmärrystäkin vanhuuden haasteiden edessä. Aviomies Henry on kuollut mutta Olive löytää suhteellisen mutkattomasti kumppanin Jackista, jopa niin, että naimisiinmenokin käy kuin luonnostaan. Kaksi yksinäistä löytävät toisensa vanhuutensa turvaksi ja ehkä suhteessa voi puhua jopa rakkaudesta. Strout kuvaa jälleen suorasukaiseen tapaansa kummankin puolison laidasta laitaan kulkevia tunteita vihasta rakkauteen ja kaikkea siltä väliltä, molemminpuolista kunnioitusta kuitenkaan unohtamatta. Oliven suhde poikaansa ja tämän vaimoon on mutkika

JÄRJETTÖMIÄ ASIOITA/Saara Turunen

Onkin vierähtänyt yli kuukausi viimeisestä postauksesta ja kirjojen kuuntelukin on hieman hidastunut. Syytä siihen on vaikea löytää, kuuntelenhan kirjoja joka paikassa ja aina mutta ehkä kevään äänien kuuntelu on vienyt etusijan kirjojen kuuntelulle. Myös hienoisen unettomuuden ehkäisemiseksi en ole kuunnellut kirjoja enää sängyssä vaan yritän rauhoittaa iltani nukkumista varten, enkä laita kuulokkeita korville heti herättyänikään. No joo, jotain on sentään tullut kuunneltua ja tässä niistä yksi: Saara Turusen Järjettömiä asioita.  Olen kuunnellut Saara Turuselta romaanit Rakkauden hirviö ja Sivuhenkilö. Pidin kummastakin ja iloissani otin vastaan myös viimeisimmän, Järjettömiä asioita.   Noiden kahden kuuntelusta on jo jonkin aikaa mutta tuntui, kuin olisin palannut Sivuhenkilön elämään takaisin. Tälläkertaa aiheena rakkaus ja sen mahdollisuus kautta mahdottomuus, kannaattaako kaukosuhde vai eikö kannata ja mitä kirjoittaminen ammattina merkitsee itselle ja muille, julkisuus, sen tarv

TOTUUSHAASTE/Clare Pooley

"Miten hyvin tunnet ihmiset, jotka asuvat lähelläsi? Miten hyvin he tuntevat sinut? Tiedätkö edes naapureidesi nimet? Huomaistko, jos he olisivat pulassa tai jos he eivät olisi poistuneet kotoaan päiväkausiin? Kaikki valehtevat elämästään. Mitä tapahtuisi, jos kertoisitkin totuuden? Sen tärkeimmän asian, joka määrittää sinua ja selittää kaikkea muuta sinussa? Ei internetissä, vaan oikeille ihmisille ympärilläsi?" Clare Pooleyn esikoisteos Totuushaaste kertoo joukosta ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella vieraantuneet muista, kokevat yksinäisyyttä, valehtelevat elämästään, korvaavat ihmissuhteensä kuka työllä, kuka päihteillä, joku jollain muulla. Kirja alkaa taiteilija Julianin keksittyä kirjoittaa yksinäisyydestään vihkoon ja jättämällä sen Monican kahvilaan, missä Monica vuorostaan alkaa kirjoittaa omista ongelmistaan. Tästä lähtee tapahtumasarja ja vihon kulku alkaa monien käsien kautta päätyen lopulta takaisin Monican kahvilaan. Vihko tuo yhteen hyvin erilaisia ihmisi

KROKOTIILIN KELTAISET SILMÄT/Kathrine Pancol

Tarina kahdesta siskoksesta, joiden keskinäinen sopimus muuttaa kummankin elämän. Mutta, ettei menisi liian yksinkertaiseksi, kirjailija marssittaa koko joukon henkilöitä tarinaan mukaan ja alkuun onkin vaikea muistaa kuka on kuka. Päähenkilöiden Josephinen ja Iriksen ympärille kootaan joukko ihmisiä, joiden tarinat eivät ehkä olisi olleet välttämättömiä pääjuonen kannalta. Varsinkin Josephinen naapureiden stoorit menivät sen verran överiksi, että oikeastaan ne olisi kirjailija voinut jättää kokonaan pois. Kuuntelija olisi säästynyt silmien pyörittelyltä ja haukotuksilta. Ja romaanin tuntimääräkin olisi keventynyt ilman suurempaa haittaa. Josephine kokee tunaroivasta ja saamattomasta aviomiehestään avioeron ja alkaa elää rahatonta yksinhuoltajaelämää kahden tyttärensä kanssa, joista toinen on varsin vaativa teini. Dialogit muuten näiden kolmen välillä eivät ehkä ole kovin onnistuneita "äitikultineen" mutta kestettävissä. Josephine on älykkö, tiedenainen ja omistanut elämänsä

PERINTÖ/Nina Wähä

"Tämä ei ole mitään muuuta kuin murhatarina. Tai no, onhan tämä paljon muutakin." Näin alkaa Nina Wähän romaani Perintö ja tuon ensimmäisen lauseen kyllä unohtaa samantien. Romaani nimittäin jatkuu näin: "Tämä on kertomus Toimin perheestä ja joistakin tapahtumista, jotka vaikuttivat merkittävästi heidän elämäänsä, ja Toimin perheellä tarkoitan näytelmän äitiä ja isää, Siiriä ja Penttiä ja tarkoitan kaikkia heidän lapsiaan, niitä jotka olivat hengissä tapahtumien aikana ja tarkoitan myös niitä lapsia jotka eivät olleet enää hengissä. Ja lisäksi tarkoitan myös vielä syntymättömiä lapsia. Ja niitä lapsia jotka tulevat jälkeenpäin." Tämä on siis kertomus syrjäseudun 12 lapsisesta perheestä, joka ei ole uskonnon takia iso vaan ihan muista syistä.  "Pirullisesta pimeydestä, dieselinkatkusta,suomalaisista riidoista ja vakavista kommunikaatio-ongelmista huolimatta kirja herätti minussa heti halun muuttaa Tornionjokilaaksoon" - Sanoo Dagen Nyheterin toimittaja, enk

TUNNUSTUS/Jessie Burton

Jessie Burton on vuonna 1982 syntynyt lontoolainen kirjailija. Hän on kirjoittanut kolme romaania, Nukkekaapin, Muusan ja Tunnustuksen. Nukkekaappi kertoo tarinan 1686-luvulta, Muusa on sijoitettu 1970-luvulle ja viimeinen, Tunnustus kulkee kahdella aikajanalla, 1982 ja -83 Lontoossa, Los Angelesissa ja New Yorkissa sekä 2017 Lontoossa. Romaani kertoo ihmissuhteista, naisten välisestä rakkaudesta, sen kiihkeydestä ja samalla haavoittuvaisuudesta, se kertoo ihmisen vallasta toiseen, salaisuuksista ja hätiköidyistä päätöksistä. Se kertoo myös naisten suhteista miehiin ja oman elämänsä etsinnästä. Kirja kertoo äidittömänä kasvaneen 35-vuotiaan Rosen kaipuusta löytää paikkansa elämässään ja tarpeestaan etsiä äiti tai saada hänestä edes jonkinlainen kuva. Rose haluaa selvittää äitinsä, Elisen, katoamisen ja yrittää ymmärtää äidin motiivit luopua lapsestaan. Rosen osuus kirjassa kerrotaan minä-muodossa, joka helpottaa kuuntelemista ja erottaa luvut paremmin toisistaan. Rose: "Minua piti

ME OLEMME SUSIA/ Evie Wyld

Evie Wyld on syntynyt vuonna 1980 ja on kiistämättä yksi lahjakkaimmista sukupolvensa kirjailijoista. Wyld on voittanut Miles Franklin Awardsin ja EU:n kirjallisuuspalkinnon ja päässyt Keltaiseen kirjastoon. Hyvä Evie! Romaani Me olemme susia kertoo naisista kolmessa aikatasossa. Sarahista, joka joutuu noitavainojen uhriksi mutta pääsee pakenemaan metsään. Sarahin kohtalo on silti muiden käsissä, miesten. Se kertoo myös Ruthista, 1950-luvun kotirouvasta, joka päätyy Bass Rock-nimisen paikkakunnan erääseen kartanoon aikaisemmasta liitostaan leskeksi jääneen miehensä Peterin vaimoksi ja tämän poikien äitipuoleksi. Bass Rock on muuten romaanin englanninkielinen nimi ja olisi minusta ollut sopiva tähän suomalaiseenkin versioon. Kolmantena päähenkilönä pääsemme tutustumaan nykypäivän Vivieniin, jonka elämä on yhtä sekasotkua, isän ikävää mutta myös uutta naisten välistä ystävyyttä. Osoittautuu, että Ruth ja Viviene ovat sukua toisilleen ja varsinkin kuunnellessa täytyy välillä kelata taakse

PIKKUKAUPUNGIN TYTTÖ/Elizabeth Strout

"Sinä kesänä kun opettaja Robetson lähti kaupungista, oli hirveä helle ja joki näytti pitkään elottomalta. Se oli kuin kuollut, ruskea käärme, joka levittäytyi litteänä kaupungin keskustan halki keltaisen vaahdon kerääntyessä sen reunoille. Kun viraspaikkakuntalaiset ajoivat sen ohi, he sulkivat ikkunansa sen yököttävältä, rikinkatkuiselta lemulta ja ihmettelivät, kuinka kukaan pystyi elämään sen keskellä. Mutta Shirley Fallsin asukkaat olivat tottuneet joen ja tehtaan löyhkään ja haistoivat sen helteelläkin vain aamulla herätessään, muuten se ei heitä pahemmin haitannut. Sen sijaan heitä vaivasi sinä kesänä se, ettei taivas ollut koskaan sininen vaan oli kuin kaupungin ylle olisi kietaistu likainen sideharso, joka esti auringonvaloa suodattumasta maahan, sai kaiken näyttämään värittömältä ja teki ilmasta epämääräisen raskasta ja elotonta." Näin lähdetään liikkeelle Elisabeth Stroutin 20 vuotta ilmestyneessä esikoisromaanissa, jota hän kirjoitti lähes seitsemän vuotta. Strout

SISAR TALOSSANI/Linda Olsson

  Viittäkymppiä lähestyvä Maria asuu Costa Bravan rannikolla, yksin talossaan, hiljaista ja rauhallista elämää. Äiti on kuollut ja parin vuoden takaisissa hautajaisissa Maria tulee kutsuneeksi sisarensa Emman luokseen kyläilemään. Nyt kun kutsusta on kaksi vuotta, Emma yhtäkkiä ilmoittaakin tulevansa ja Emmaa sekä hämmästytää että kaduttaa koko kutsu. Emma siis tulee ja sisarukset keskittyvät tulemaan toimeen. Maria vie Emman tutustumaan paikallisiin nähtävyyksiin ja naiset keskustelevat melko pinnallisesti menneisyyksistään. Tarinan edistyessä alkaa paljastua yhä enemmän salaisuuksia, niin Marian kuin Emmankin elämästä, paljastuu, että Maria onkin identtinen kaksonen, jonka sisko on kuollut mutta samalla myös Emma on menettänyt siskonsa. Alusta asti ole selvää, että yhteinen äiti oli ollut kymä lapsilleen mutta siihenkin saadaan lisävaloa tarinan edistyessä.  Salaisuuksia on paljon, on kriisejä, kuolemaa, mutta iloa ja onneakin, joskin hyvin pienessä  mittakaavassa. Kummankin sisaruks

VUODEN 2020 KUUNNELLUT KIRJAT

Luettelen tässä postauksessa viime vuonna kuuntelemani kirjat. Lisään pienen luonnehdinnan niiden kirjojen alle, joista on jäänyt muistijälki tarkistamatta. Ne ovat samalla niitä, joita pidän parhaimmistona. Tosin en huonoja kirjoja kuuntelekaan tai niitä, joiden lukijaa en jaksa kuunnella.  Lukijoista mieluisimpia ovat: Karoliina Kudjoi, Krista Putkonen-Örn ja Erja Manto. Kuuntelen siis paljon naiskirjailijoita, joten lukijatkin ovat pääsääntöisesti naisia. Mieslukijoista pidän Aku Laitisesta, Ville Tiihosesta ja Jukka Pitkäsestä. Ja tässä listani, olkaa hyvä: Hanna Velling: Kirjosieppo - lukija Mervi Takatalo Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja - lukija Anniina Piiparinen Maija Kajanto: Mittoja ja tilaustöitä - lukija Susanna Hyvärinen Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa - Erja Manto Kertomus yksinäisyydestä, sen voittamisesta, ystävyydestä ja rakkaudesta. Muistojen   taakasta mutta myös tulevaisuuden haaveista. Kaunis kertomus kolmesta naapurista   ja elämän muuttumise

Doggerland-sarja

  Maria Adolfsson Tukholmalaisesta Maria Adolfssonista on tullut oma suosikkinin dekkarimaailmassa enkä jaksaisi odottaa seuraavaa osaa Doggerland-sarjaan, paikkaan, missä rikoskomisario Karen Eiken Hornby asuu ja ratkoo työkseen rikoksia ja ongelmia yksityiselämässään. Adolfssonilta on ilmestynyt suomeksi kolme dekkaria, joista ensimmäinen, Harha-askel, vie meidät Doggerland-nimiselle saarelle, jonnekin Tanskan ja Ison-Britannian väliin, Pohjanmerelle. Doggerland on oma valtionsa omine lakeineen mutta mielestäni selkeästi pohjoismaalainen. Ensimmäisen kirjan tapahtumien edetessä paljastuu kaikenlaista, isoja ja pieniä salaisuuksia henkilöistä, myös Karenista itsestään.Romaani pitää hyvin otteessaan ja itseäni erityisesti miellyttää Karenin ajatusten tietynlainen rosoisuus. Hän on hyvin uskottava hahmo eikä kaihda olla välillä hyvinkin suorapuheinen niin kollegoidensa kuin ystävienkin seurassa. Karen on nainen, johon on helppo samaistua, arkipäiväinen ja maanläheinen ihminen. Vaikka ri

Aikuisten valheellinen elämä

Elena Ferrante Aloitin äänikirjamaailmaan tutustumisen Elena Ferranten äänikirjoja kuuntelemalla. Vaikka Napoli-sarjaa oli hehkutettu, en ollut jostain syystä aikaisemmin ollut siitä kovin kiinnostunut. Mutta Storytellin löydettyäni, päätin kokeilla ensimmäistä kirjaa, Loistava ystäväni-romaania ja kappas ja kuinka ollakaan, ihastuin ikihyväksi. Kuuntelin saman tien koko sarjan, sekä hänen esikoisteoksensa Hylkäämisen päivät mutta myös romaanit Amalian rakkaus ja Tyttären varjo. Kaikissa Ferranten kirjoissa lukijana on iki-ihana Erja Manto.  Ja sitten tämä uutuus, jota koko Italia ja puoli maailmaa on innolla odottanut: Aikuisten valheellinen elämä. Italiassa tätä romaania jonotettiin tuntikausia ennenkuin sen myynti keskiyöllä alkoi. Italialaiset rakastavat Ferranteaan mutta niinhän me muutkin. "Kaksi vuotta ennenkuin isäni muutti pois kotoa, hän sanoi äidille, että olin tosi ruma". Nämä isän lausumat sanat ja myöhemmin, kun isä vertaa tytärtään Giovannaa vihaamaansa sisaree

Ikäneidon testamentti

Marja Aarnipuro Marja Aarnipurolta on ilmestynyt kolme dekkaria mutta jostain syystä Storytellillä on niistä vain kaksi äänikirjana, mikä on harmittavaa, sillä päähenkilö on sama joka kirjassa ja hänen tarinansa olisi ollut kiva kuunnella alusta alkaen. Ensimmäinen, Maakellarin salaisuus, on vain e-kirjana, joten jätin sen väliin. Aarnipurolta on näiden lisäksi ilmestynyt äänikirjana myös Rintasyöpämatka, joka on kokemuskertomus sairastumisesta. Samaa aihetta hän on käsitellyt kahdessa muussakin kirjassaan. Hyppäsin siis suoraan toiseen dekkariin, Ikäneidon testamenttiin, jossa pääsemme tutustumaan toimittaja Kaarina Riikoseen, keski-ikäiseen perheenäitiin, tavallisen oloiseen, mukavaan naiseen, joka sattumalta tulee vedetyksi mukaan murhamysteeriin, jota hän alkaa toimittajan ominaisuudessa tutkia työtovereidensa kanssa. Riikosella on omat intressinsä pelissä, onhan murhattu mummo hänen naapurinsa ja tuttu jo vuosien takaa. Riikonen on tietenkin utelias ja aikaansaava journalisti, pol

Suon villi laulu

Delia Owens WSOY:n äänikirja Storytell, äänitys Silensio 2020 Lukijana Sanna Majuri Yhtäkkiä kaikki alkavat puhua tästä kirjasta ja yhtä nopeasti se ilmestyy myös Storytelliin sekä ääni- että e-kirjana. Mikä onni ja autuus. Eiku kuuntelemaan. Storytellin saatesanoina on muunmuuassa New York Timesin maininta "Niin kaunis, että tekee kipeää" ja että tämä kirja on ollut saman lehden bestseller-listalla yli 100 viikkoa ja sen on lukenut jo kahdeksan miljoonaa ihmistä jos myyntilukuihin on uskominen. Kirja on luonnontieteilijä Delia Owensin esikoinen ja saanut käsittämättömän hyvän vastaanoton. Sen täytyy olla ihanin romaani ikinä. Ja kyllä se sitä onkin. Owensin kieli on hyvin kaunista ja luonnontieteilijän asiantuntijuus tekee luontokuvauksista miellyttävän lukea. Tuntuu, kuin kirjailija olisi itse päähenkilönsä vaikka kertomus eteneekin hän muodossa. Tarina alkaa pikkutytön äidin häipyessä yllättäen perheensä luota. Sitten lähtevät vanhemmat sisarukset, lopulta veli ja kaiken p

Ruth Galloway -sarja

Elly Griffits Risteyskohdat Januksen kivi Jyrkänteen reunalla Käärmeen kirous Korppikuningas Kadonneet ja kuolleet Aavekentät tulossa: Siniviittainen nainen Tammen äänikirjat Storytell Lukijana kaikissa Krista Putkonen-Örn Niputan tässä yhteen koko Elly Griffithsin Ruth Galloway-sarjan, koska mielestäni, nyt kun on ne kaikki kuunnellut, on ehkä turhaa käsitellä jokaista erikseen. Päähenkilön tarina jatkuu ja kehittyy osa osalta, vain rikos on aina erilainen. Sympatiseeraan kovasti Ruth Gallowayta ja hänen lähipiiriään. Tämä on mielestäni sarja, joka kannattaa  lukea järjestyksessä juurikin Ruthin elämänmuutosten takia. Se tekee, ainakin itselleni, mielekkäämmän lukukokemuksen. Valaisen tässä hieman Ruthin elämää ja ensimmäisen romaanin, Risteyskohdat, tapahtumia vain pintapuolisesti. Tohtori Ruth Galloway on nelikymppinen, forensisen arkeologian asiantuntija, luututkija, sinkkunainen, joka rakastaa Bruce Springsteenin musiikkia ja kahta kissaansa. Hän opettaa yliopistossa argeologian m

Tässä on meillä kaikki nyt

Äänikirjojen valinnassa merkitsee melko paljon lukija. Itselleni on lukijalla hyvinkin suuri merkitys. Ölen äänikirjojen suurkuluttaja mutta veikkaan, että monelle mullekin kuuntelijalle lukija on hyvin tärkeä osa kuuntelukokemusta. Huonohkoa lukijaa, itselle epämiellyttävää ääntä, liian eläytyvää tai liian vähäeleistä, liian mitä tahansa, ei vain viitsi kuunnella alkua pidemmälle. Tuntuu ajan haaskaukselta. Siksi helposti valitsen niitä kirjoja, joita lukee mielilukijani. Yksi heistä on Krista Putkonen-Örn. Ja Putkonen-Örnin takia valitsin tämänkin kirjan. Ensin tarkistin lukijan, kyllä, miellytti, sitten vasta kirjailijan ja päätös kuuntelusta tuli tehtyä. Romaani kertoo Amandasta, joka yllättäen huomioi kansalaisopiston ruotsinkielen kurssilla viereensä istahtaneen venäläisen miehen. Mies saa Amandan sydämen sykkimään kiivaammin ja tunteet näyttävät tuolla tuntemattomalla kulkevan samaa rataa kuin hänen omansakin. Syntyy rakkaustarina. Valentin on komea, mukava ja jollain käsittämät